Oikein mukavat treenit takana, vaikka allekirjoittaneelta puuttui se viimeistely asenteessa, mutta koira osasi. Ellei suorien keppien hakemista lasketa...
Treenit olivat melko yksinkertaiset. Ensimmäisellä pätkällä ainoa oikeasti meille hyllyn aiheuttanut kohta oli, kun kolmen esteen rivistä, piti keskimmäiselle esteelle kierrättää takaa. Jos yhtään aloin poistua tilanteesta liian aikaisin Paavo sinkosi viereiselle esteelle. Lisäksi ohjaajan löysän asenteen huomasin mutkissa. Ensiksi mutkat venyivät ja paukkuivat, mutta puhdas rata silti. En ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni. Toisella kerralla päätin tehdä mutkat pieniksi ja vaikka kouluttajamme ja yleisössäkin pari henkäili, että ihan kylmiä väreitä tuli, kun katsoi menoamme, olen varma, että parissa kohtaa ne mutkat olisivat voineet olla pienemmätkin, mutta kyllä ne pieneni ja aikaa säästettiin nytkin! Ja Paavo oli mahtava jo nyt. Ihan ilmiömäinen ja jotenkin tuollaisen etenevän, mutta kuuntelevan menijän kanssa siellä radalla on aika kiva ja varma olo.
Toisella radalla meno tökki kepeillä. Paavo haki pimeätkulmat, ihan överin avoimenkulman, mutta että suoraan? Jotain haastetta hei! Hinkattiin siis suoraa ja alkoihan se oikea väli löytyä, kun hetki muisteltiin onko oikea väli se ensimmäinen vai toinen tai tarvitseeko sitä minun kättäni kuunnella vai ei.
Erityisen ylpeä olin radalla siitä, ettei Paavo ampunut korvat lukossa putkiin, vaikka radalla oli monta herkullista putkisyöttiä. Paavo vaan jotenkin oli ihan selkeästi hommassa täysillä mukana, eikä edes mennyt kierroksille [tai sitten se johtui melko suoraviivaisista aluista,jolloin höyryjä sai päästellä], vaikka alussa joutuikin odottelemaan tavallista pidempiä pätkiä.
Otettiin myös juoksareita länkien kanssa. Aa kaipaa treeniä, mutta puomi oli kyllä upeaa katsottavaa. Lisää vaan juoksemista niin eiköhän me vielä kontaktit saada käyttökelpoisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti