Se tietäkää, me tähdenlentoa seuraamaan lähdetään

Joo-o.

Olaan käytyy agittaa muutaman kerran tässä viimeaikoina. Pitäis vissiin alkaa suunnittelee treenejä, eikä vaan mennä sinne chillailee, mut näköjään ainakin toi pyrri tuntuu siitä huolimatta oppivan ihan mukavasti. Ainakin se on onnistunut sihtaamaan hampaansa käsien sijasta leluun, jos ei muuta...

Ollaan tehty Paavon kanssa ihan yksinkertaisia harjoituksia ja keskitytty siihen vauhtisuoran jälkeiseen elämään. Toisinsanoen ollaan treenattu niitä ykkösten asioita, joita me vielä ollaan... Alkanut tympäsee kommentit "ihan ootte kolmosten tasosia", kun vielä keikutaan ykkösissä ja tällä menolla ei sieltä noustakaan. No joo treenit menee hyvin ja Paavo on alkanut oppia kääntymään. Niinkin hyvin, että mun on jopa mahdollista vetästä koira just ennen estettä pois esteeltä. Saavutus sekin.

Egon kanssa ollaan ihan vaan opeteltu pitää hauskaa radalla, ja sitä koira kyllä osaakin tehdä. Juoksennellaan 1-4 esteen suoria tai vähemmän suoria miten sattuu ja välissä tehdään putkea. Viimeisin haastava ratamme olikin hyppy-ysikympin kulma ja suoraputki ja siitä ysikympinkulma ja esteen takaakierto. Hienosti meni. Oikeestaan haastavinta onkin saada toi koira juoksee niitä juoksusuoria. Se esteen takaakierto on niin paljon hauskempaa. Tutkimattomattomat ovat pyrrin tiet...
Lisäksi ystäväni pääsi myös agiradalle kerran. Raukka erehtyi ottamaan Egon, koska Egon kanssa ei juuri mitään vielä voi tehdä ja siihen kaverini mukaan hänen taitonsa riittävät [vaikka juuri se kouluttamaton koira vaikeinta mielestäni on ohjata ja opettaa...] Ego, yhden miehen koirana oli vähän toista mieltä asiasta ja itku oli valtaisa, kun olimme Paavon kanssa toisella radalla... Noh ehkä huomenna kaverini saa Paavoilla hetken ja avata maailmansa agilityn termistön pariin. Enhän minä toki yritä koirakuumeesta kärsivää kaveriani saada agilityihmiseksi... ehen.

Jos onni potkii sinua niin anna onnille turpaan

Jooh. Sellasta tänään.
Ollaan siis hengissä, jos jota kuta sattuu kiinnostamaan.
Blogin päivittämättömyyden syy? Me ei olla tehty poikien kanssa mitään sellaista päivittämisen arvoista ja kamerani pysyy itsepintaisesti pimeänä [ja kyllä, olen muistanut ottaa linssinsuojan pois...] joten se siitä. Tekemättömyys on johtunut ihan jostain omastaan ja nyt kun alan olla taas oma ihana tavoitteellinen itseni niin oli aika jättää tunnemyllerrykset jonnekin menneisyyteen ja keskittyä elämääni: siis koiriin.

Uuden energian löytymisen mahdollistaa myös tieto siitä, ettei tätä hiivatin lukiotakaan ole juuri roskaakaan enää jäljellä [VIIKKO ja kokeet päälle. Namnam.]
Lisäksi sunnuntaina kävin hakemassa avaimet uutuuttaan kiiltävään seuramme halliin, mikä mahdollisti agilitytauon lopettamisen.

Me siis ihan vakavissamme mentiin hieman agittaa!
Egolle tää oli eka ihan oikea agitreeni kerta, mutta pojan asenne oli kyllä jotain ihan muuta. Todisteena käteni, joka oli ruhjeilla jo ennen treenien aloittamista. Pelkkä halliin meneminen oli kova juttu.

Aloitetaan kuiten supesspanieli Paavosta, joka oli juuri niin innoissan kuin kuukauden tauon jälkeen olettaa saattaa. Me ei silti sählätty. Tosin aluksi treenattiinkin vaan juoksemista niin lujaa kuin lähtee suoralla. Ja lähtihän se. Vaikeutettiin suoritusta ja lisättiin mukaan U-putken kautta hiukan vinolle hypylle ja suoralle putkelle. Vaikeaa. Not. Toiset meistä sai vaan seistä keskellä "rataa". No joo halusin itsekin vähän liikuntaa ja suurimmaksi osaksi juoksin kilpaa Paavon kanssa.

Stten pikkumies taitojaan näyttämään. Kädet saivat tuntumaa, mitä tulevan pitää. Voi jessus. Ego oli saanut hieman nähdä Paavon menoa ja oli siitä ihan fiiliksessä. Tehtiin hetki istu-maahan-harjoitusta ja paikalla oloa. Sitten juostiin namilautaselle ja lopulta namilautanen löyty parin esteen jälkeen. Ja sinnehän poika juoksi aina. Ja kun jatkoin juoksemista kahden muun esteen "taakse" [olin vielä puolessa välissä matkaani] niin Ego päätti tämän treenin lopussa että hän osaa jopa hypätä [rimat parissakympissä] ilman lautasia esteitä.

Seuraavaksi jauhettiin Paavon kanssa kerran puomia ja sen jälkeen siirryttiin kenttä kakkoselle, josta löytyi kivasti aa ja kepit ja pienen pieni radanpätkä [peräti viisi estettä].
Kepit tehtiin itsenäisesti, mutta ihan luvattoman hitaasti [lue=normivauhti...]. Aa oli jotain aivan... mieletöntä. Kuten puomikin kun sitä vielä kolmannella kerralla jauhettiin. Koira selkeästi etsi 2on2off-asentoa, mutta jatkoi matkaansa kun annoin luvan. Hitsit. Missä välissä? Ei se vaan kisoissa kyllä...

Egon kanssa otettiin putkea ja sinnehän poika sitten pienen keskustelun jälkeen [se putkeen astuminen oli jänskää, eri materiaalia ja silleen...] pieni piraija juoksenteli iloisesti putkeen yksikseen. Lopuksi vielä egon kanssa harjoiteltiin odottamista. Se meinasi pojalta käteen hyppimisen ohella unohtua.

Joten näillä eväillä jatketaan kohti tulevia koitoksia. Eiköhän me aktivoiduta tässä pikku hiljaa.