Toukokuun eka päivitys. Hupsista.
Kisat ois tulossa. Ollaan treenattu. Saatu tehtyä jopa hienoja KUUDEN esteen pätkiä. Ihan silleen pikkasen olen sittenkin joutunut tavoitteita realisoimaan, kun toi mun raitaeläin on päättänyt räyhätä kolme viimeistä viikkoa kentällä kuin kurkkua leikattais... Mutta edelleenkin, sitten kun se menee, niin sitten se menee ja ongelmia ei ole. Voi huokaus.
Meidän ryhmä on muutenkin aika huippu. En tiedä miksi me ollaan semmoisessa ryhmässä Egon kanssa, mutta ei se mua kiinnosta. Todennäköisesti me tullaan edistymään ainakin tässä ryhmässä, koska vaikka pyrri rähjää niin sitten me vaan pätkikään rataa, ja pätkitään vielä lisää. Viikko sitten mentiin ensimmäistä estettä ja merkkausta vaan hetken aikaan, kun muuhun ei pystytty. Ja sitten kun pyrri tasoittuu niin sitten tehdään pidempiä pätkiä. Hienoja pitkiä pätkiä.
Erona niihin onnistuneisiin parinkymmenen esteen hienoihin ratoihin on ainakin se, että nyt ollaan tehty ratoja, joissa koukerot alkaa jo toisella esteellä. Ego ei ole päässyt siihen vapauden tunteeseen juoksemalla paria ekaa estettä vaan alusta asti on pitänyt kääntyillä ja vääntyillä ja vetää sinä aikana vähän lisää kierroksia. Mutta heti kun pyrri saa vapauden juosta, se tasoittuu. Heti.
En siis lähde kisoihin täysin epätoivon vallassa, mutta en lähde myöskään metsästämään kolmea nollavoittoa. Tarkoituksena olisi nyt katsoa, miten se koira toimii. Opetella vähän kisatilannetta, oppia lukemaan koiraa ja toivottavasti edes yksi radoista antaisi uskoa tulevaisuuteen. Rima ei ole siis korkealla, mutta on se silti alitettavissa, jos oikein menee planeetat väärille paikoille tuulen suunnan muuttuessa...
Ja siihen meidän ryhmään... no ryhmä koostuu parista kolmosluokkalaisesta, joista toinen mm. edustaa Hu-pun Sm-medijoukkueessa parin viikon päästä, pari kipaletta on kakkosissa kisaavia, viittä vaille kolmosiin meneviä koirakoita ja sitten minä ja Ego ja toinenkin ykkösluokkalainen. Että ei me kyllä ihan juoksusuoria treeneissä olla treenattu. Niin ja kouluttajat, Annika, joka teki talvella ryhmässämme koulutusohjaajaharhoituskertansa, sekä Elisa Hietalo. Googlatkaa Elisa jos ette muuten nimeä tunnista.
Paavo on päässyt kesän kunniaksi polskutella järvissä ja lammikoissa aina kun sellainen on osunut kohdalle ja on spanielin miellyttäminen vain helppoa.
