Tän viikon treenit takana, huomenna ois sitten valmennus samalla kouluttajalla.
Koska meitä oli treenamassa vain kaksi + kouluttaja eläkeläisellään, sain ottaa myös Paavolla radat.
Ja voin sanoa, että kyllä Elvis tietää kuinka usein kannattaa muistuttaa, miksi se agility on vuodesta toiseen Elmarinkin kanssa ollut hauskaa. Ei säätämistä ja katsomista, että jaaha koira sinkosi sitten tuonne naama virneessä, vaan nyt tehtiin yhdessä töitä ja yriettiin molemmat parhaamme.
Viimeksi kun Kati oli meitä koutsaamassa, Elmarin mutkat venyivät ja paukkuivat ja nyt sitten Kati päivittelikin, että ollaan taidettu oikeen työksemme ottaa noi haltuunotat... juu ei, se vaan on Elvis ja tänään tehtiin oli superagipäivä. Elvis siis tosiaan löysi kauan kadoksissa olleet pienet tiensä yhdistettynä Elviksen määrätietoiseen vauhtiin [keskittyi annettuun tehtävään eikä omiin kuvioihin] ja bolaa. Pieni kisakärpänenhän tässä pääsi taas puraisemaan... Elmari oli siis ihan mieletön, mahtava, upea ja ihan tulessa. Kaikki, mitä kokeiltiin myös onnistui. Kun piti irrota niin Elvis irtosi, kun käännyttiin, niin sitten käännyttiin. Ja kepeillä leikka onnistui joka kerta.
Ihan hetkeen en muista, milloin olisin viimeksi näin ylpeä ollut Elviksestä. Hieno sintti ja koulöuttajakin totesi, ettei Elvikselle pienet mutkat ole helppoja rakentaan takia, mutta Elmarista onkin käännöksissä helppo huomata, milloin koira on hommassa mukana. Tänään Elvis ihan oikeasti yrittio parhaansa. Pitäisi vaan muistaa tehdä myös niitäkin harjoituksia, jolloin palkkaan heti käännösten jälkeen, jotta samanlainen into jatkuisi vastaisuudessakin.
Paavon kanssa myös panostettiin ja pullakin oli taitava, mutta aa veti pariin otteeseenn niin, että koira sivuutti huoletta käskyni ja sinkosi kontaktille naama virneessä. Ei siinä, Paavon juoksarit olivat upeat, mutta eipä kisoissa paljon hyllyn saaneena lohduttaisi...
Muuten Paavokin oli upea ja erityisen ylpeä olin kepeistä. Leikka onnistui myös Paavolla ja nyt löytyi myös kauan kadoksissa ollut sukellusliike koko keppien ajan. Upeaa.
Lisäksi Paavon kanssa testattiin keppien jälkeen tilannetta, jolloin koiran kanssa juostiin keppien mittainen etäisyys seuraavalle esteelle ja yritettiin vängätä koira kauimmaiseen putken päähän. Ongelma ei niinkään ollut se syöttipää kovan vauhdin ansiosta vaan suoraan edessä oleva aa. Elmarin kanssa riitti kova karjaisu "EMPPU!", mutta Paavopa vain käänsi päänsä katsoakseen minua samalla kun kipitti aalle. Kokeiltiin sitten, että entäpä jos takaleikkaan esteellä. Vaikka virhe sattui [koira kääntyi jyrkästi syöttipäähän] oli kiva huomata, kuinka leikalla saan koiran kääntymään todella pienesti kovassa vauhdissa.
Lopulta koira meni oikeaan päähän ja matka jatkui. Paavo oli vain hieno.
Ja juuri nyt koirat ovat parhaassa vireessä, kun Paavolle seuraavat kisat olisi suunniteltu vasta toukokuulle ja Elvikselle syksyllä [ehkä]. Noh onpahan aikaa treenata ja löytää ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti