19.12.2013

Voidaan sinkoo sinne tänne, tai viel vaik pidemmälle

Kun flunssasta parannuttiin tuli pääkallokelit, pari kompurointia ja sittenpä sanoikin nilkka poks. Ei ole hirveästi raaskinut tuonne hallin suunnalle kävellä, mutta tällä viikolla ollaan uhmattua jäisiä teitä ja käytykin itseasiassa pari kertaa hallilla.
Keppejä ollaan hiottu ja ekalla kerralla pyrri olikin vähän hukassa ja pomppi ohjureita mitenkä päin lystäsi ja ilme oli ihan WTF. No kun muistuteltiin homma, niin johan alkoi vauhti löytyä. Otettiin kokopitkillä kepeillä ja sen jälkeen kuudella, jotta saatiin vähän lisää fiilistä menoon ja raidallinen oli vaan hieno.
Lisäksi reenattiin irtoamista. Kentällä oli kiva kulmasta kulmaan tehty putki-hyppy-rallittelu ja kun Ego tajusi, että kulmista löytyy putket, ei minun juurikaan tarvinnut liikkua.
Oikeastaan olen Egon kanssa huomannut, että Egolle haasteellisinta on se minun liike. Mehän harjoitellaan kaikki tekniikkakikat ensiksi niin, että olen paikallani, niin että koira huomaa minun muun kroppani liikeradan. Mutta kun hommaan tulee liikkuminen Ego kyttää minua niin, ettei huomaa estettä, jolle sitä ohjaan. Tämän asian huomasin keskiviikon ryhmätreeneissä.
Ratamme teemana oli poispäinkääntymiset. Muuten rata meni vallan mainiosti, mitä nyt Ego ei ilman ohjureita vieläkään tykitä keppejä väärältä puolelta ohjatessa, mutta meni ne kuitenkin joten kuten, kun kerran halusin kokeilla. Kontaktit olivat priimaa, mitä nyt Ego oli keksinyt, että kun targettia ei ole maassa niin samantien kun ohjaajalta kuuluu huuto "Ota" pitää välittömästi pysähtyä. Ihan sama missä sitä juoskee ja kuinka lujaa. Pitänee seuraavaksi alkaa vahvistaa kontakteja ilman targettia. Ois kauheen kiva, jos se pysähtyminen tapahtuisi edelleenkin 2-on-2-offina. Ja jops käskyä ei kuulunut niin Ego teki UPEAT juoksukontaktit.
Mutta niihin poispäinkääntymiseen. Kun harjoittelin toisella kentällä siivekkeen ympäri kierrätystä Egohan meni, koska minä en liikkunut. Treenasimme hommaa niin kuin kotona. Kun sitten lisäsin ihan yhden pienen askeleen hommaan, alkoi vaan armoton väyhääminen "mitämitämitämitäminneminneminne..." Voitte uskoa, ettei se homma millään tavalla onnistunut radallakaan. Ohjaajamme Matti sitten päätti näyttää minulle nämä perusjutut, mitä voidaan kotona treenata ja Ego oli aivan kuin eri koira vieraan kanssa. Ego keskittyi ja teki täydelliset kiepautukset, kun Matti näytti mallia. Kun minun vuoroni tuli Ego singahteli iloisesti sinne tänne ja tuonne ja oli pelkkää sähköä koko koira. Voisikohan joku vieras opettaa Egolle maltin kanssa kaiken tekniikan ja minä sitten yritän vain toteuttaa homman myöhemmin asenteen kanssa?

Paavon kanssa kävin juoksemassa samaisen kulmasta kulmaan putki-hyppy-viritelmän, mutta muuten pojalla on ollut agilityssa nyt taas takajalan jumituksen takia kielto radalle. Kun pakkasmittari näytti kylmempää kuin -20 huomasin lenkkeillessä, ettei Paavo taas astele jalallaan ihan normaalisti. Ja kyseessähän on se viimekin talvena reistaillut jalka. Edelleenkään koira ei onnu, mutta ei se sitä kovinkaan joustavasti liikuttanut. Yritin varata aikaa eläinlääkärille kuvautettavaksi, mutta jonkin sortin spealisti oli tuolloin lomalla, joten uusinta yritys ensivuoden puolella.

Että sellaista. Toivottavasti ensi vuonna Paavon jalkamysteeri saa jonkinnäköisiä vastauksia, jotta kunnon hoitaminen voidaan aloittaa.