Valmennus. Kati ei päässytkään kouluttamaan koiransan synnytyksen ansiosta, mutta ratapohjat tuotiin hallille ja valmentajana toimi koko valmennusringin kasassa pitänyt Miira Rokka.
Koska en halua nyt jälleen kirjoittaa tuttua mantraani niin tyydynpä vain vihjeeseen valmennuksen kulusta: "Kuinkas monta nollaa teillä taas olikaan kakkosissa?" Hämmästys oli suuri, kun sain jälleen selitellä, että ainoastaan hyllyjä ykkösistä.
Rata ei vaativa ollut, ainoastaan mietittiin ja pohdittiin, kuinka koiralle voi tehdä pesäeron kontakteille ja putkille. Siis jos esimerkiksi putki on kontaktiesteen alla kuten tänään. Sain ihan hyödyllisiä vinkkejä [vaikka joka kerta oikein menikin], joita voisi jos ei muuten, niin ainakin huvin ja urheilun kannalta kokeilla.
Ja erohan oli se, että kontakteilla ei käyttäisi ollenkaan käsiä. Ei siis heittoja vaan ihan selkä suoraksi ja kädet sivuille. Putkella taas olisi lupa olla vaikka hieman matalana ja käsi ojossa. Ihan hyödyllinen erohan tuo olisi, eipähän tarvitsisi rataantutustuessa hikikarpaloiden valuessa ja naama punaisena koko viittä minuuttia pohtia ja arpoa, että kuinkas sitä nyt tällä kertaa saisikin koiran putkeen tyrkyllä olevan kontaktin sijaan ja toisinpäin.
Ja kepit olivat mahtavat! Olisi ihan kiva tietää, missä vaiheessa ollaan taas kepit tähän kuosiin treenattu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti