Keskiviikko= agitreenit.
Tänään oli taas semmoinen ketutuspäivä. Ei suinkaan ihan superkoiraa kohtaan vaan pitkästä aikaa kouluttajaa kohtaa. Minullahan oli joskus syksyn alussa pieni epäilys ja mielipiteeni toista kouluttajaa kohtaan ja tänään muistin miksi.
Kuten sanoin Paavo oli ihan super, tosin ratakin oli semmoinen melkoisen simppeli. Ekalla kerralla sitten tehtiin melko tyylikäs nolla. Toisella kerralla sitten ajattelin alkaa karsia venynyttä mutkaa pienemmäksi, mutta kouluttaja olikin sitä mieltä, että fiksataanpas paria muutakin kohtaa. Ensimmäinen oli irtoamispätkä, joka ekalla kerralla meni ihan hemmetin hyvin, kun annoin koiralle tilaa ja menin valmistelemaan seuraavaa estettä [keppejä]. Toki ihan fiksua, mutta tässä tapauksessa hemmetin tyhmää ja turhaa, kun kouluttajamme sanoi, että meneppä saattelemaan koiraa vielä kauemmaksi. Sen verran olen oppinut, että jos Paavo saa oikein kovat vauhdit suoralla ja jos haluan saada koiran kääntymään pienesti niin saatteleminen vaikka sitten selkäedellä tai hemmetin myöhässä tehty jaakotus [jota koulutajamme hengettömäksi käännökseksi kutsuu] eivät auta mitään. Se koira hyppää suoraan ja kääntyy vasta sitten. Kun taas jos minä jättäydyn jälkeen Paavo tajuaa jo ennen estettä, että nyt sittan lähdetään takaisinpäin.
Seuraava oli aalta vienti putkeen. Ymmärsin kouluttajan pointin, mutta sitä en ymmärtänyt, miksi minun piti väen vängällä sellainen kuvio tehdä. Aalta jäi koiralle [ja ohjaajalle] minimaalinen tila juosta nurmen puolella joten jo sen takia tyydyin hirttämiseen [piti siis viedä kauempaan päähän], enkä pyrkinytkään peittämään toista päätä, kuten ohjaajamme halusi.
No siinä sitten tehtiin aalle valssi, mutta kappas. Jos halusin, etten hyppäytä koiraa aalta sivuun vaan ottaa nätit kontaktit niin minun piti juosta itse matolta pois.
Tähän väliin mielikuvitusleikki. Se pohja, missei mattoa ole, on nappiksilla yhtä liukas kuin aamuiset peilijäiset tiet. Niin, että jos sanon, että vauhtini hidastui ja ensimmäisellä kerralla olin vetää aika tyylikkäät flipat, se lienee ihan ymmärrettävää? Paavo siis toisin sanoen kerkesi aika tyylikkäästi pahmahtaa siihen lähempään päähän, tai sitten jouduin ohjaajamaan todella voimmakkaasti kropalla, jolloin koira kiersi tolpatkin.
Tähän ongelmaan ohjaaja selitti, ettei kannata mennä sinne huonomman pohjan puolelle. Tosi? Kyllähän pikkukoirien kanssa siitä hikiseen mahtui koiran kanssa yhtäaikaa juoksemaan, mutta ei Paavon kanssa, tai sitten koira kiersi jälleen tolpat ja hyppäsi sivuttain aalta. Niin ja valitusta tuli juoksareista. Valssin olisi voinut tehdä paremmin, jos koira olisi pysäyttänyt. Voivoi, Mun koiralla on juoksarit ja juoksareina ne nyt pysyy piste, kunnes tulen toisiin aatoksiin.
Ja seuraava olikin juoksusuora, jonka kanssa kouluttajamme oli paininut minua ennen koiransa kanssa. Päätin nyt sitten näyttää Paavon kanssa, mitä olin meinannut, kun olin pitkän katsomisen jälkeen yrittänyt neuvoa kouluttajaani tekemään saman linjan oman koiransa kanssa. Valitusta tuli vastakkaisen käden käytöstä, vaikka taatusti olen joutunut noin sata kertaa selittämään, että koirani ovat oppineet, että lähetän koirat eteenpäin vastakkaisella kädellä ja se ennakoi käännöstä. Lisäksi tässä kohtaa vastakkaisen käden käyttö sai kroppani voimakkaammin oikealle esteelle ja homma toimi. Jokin siinä silti oli, että jouduin selittää, miksi tein niin ja lopulta sain vakuutettua kouluttajan, että ihan hyvin sen meni.
Viimeisenä sitten olin ihme kieputusta. Homma toimi jo poispäinkääntymisellä ja black lapilla, mutta kolmas tapa olikin sitten jotain ihan ihmeellistä kieputusta [jaakko ilman estettä]. Noh homma ei siinä kohtaan yksinkertaisesti toiminut Paavon kanssa. Jos ikään kuin lähetin Paavo eteenpäin vastassa oli aa ja siinä vaiheessa oli ihan turha jaakkoilla loppuun asti. Jos taas otin silleen kivasti vähän vinottain niin vastassa oli putki ja jaakkoilut sikseen tältäkin osin. Viimeisenä sittän "pidä se tiukasti kädellä" metodi toimi liiankin hyvin, eikä koira halunnut mennä selän taakse. Saatiin lopulta yksi kiepsahdus selän takaa ja hyvin meni.
Toista rataa en edes kommentoi. Ohjaaja sähläsi, mutta korjasi improvisoiden tilanteen, mutta tämähän ei tyydyttänyt, sillä edes alkuperäinen suunnitelmani ei ollut sama kuin kouluttajan kuvitelmissa, joten kesken radan jouduimme ottaa pätkän uudestaan, vaikka tarkoitus oli tehdä rata kisanomaisesti.
Ja vikalla kontaktilla sattui pikku moka, joka oli koiran osalta täysin ymmärrettävää huonosti heitetyn lelun takia, mutta se asia sai mieleni jo sen verran kuohuksiin, etten viitsi tilannetta sen tarkemmin analysoida. Opinpahan, että taidan jatkossa jatkaa itse lelun heittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti