Vierivä kivi ei sammaloidu

os tässä alkaisin kertomaan teille kaiken mahdollisen viime aikojen tapahtumat alusta loppuun niin kirjoittaisin aiheesta romaanin, kuten opettajat minua kanustivat.

Koulussa alkoi joulukuussa työharjoittelujakso. Olin ensimmäisen kuukauden Vuokatissa Vuokatti Huskylla, ja kyllä huomasi mitenkä oikealla alalla sitä saattoikaan olla. Asuimme keskellä ei mitään pienessä mummonmökissä poikien kanssa ja jouluksi sattuneet loskapastakelit eivät juuri haitanneet, kun emme juurikaan poikien kanssa tiellä ulkoilleet.
Toki tuohon kuukauteen kuului auton juuttuminen mäkeen ja auton eikäynnistyminen kolmenkymmenen asteen pakkasissa...

Vuokatista palattuani, kerkesinkin viettämään kuukauden kuopiossa, kunnes oli taas aika lähteä, tällä kertaa Posiolle. Lähtiessäni Posiolle luvattiin Elviksen kanssa, että poika pysyy reippaana ja tullessani takaisin käydään ihan kaksistaan metsälenkillä. No Elvishän olikin päättänyt, kun äiti minut Posiolle vei, ettei häntä tältä reissulta unohdeta vaan valloitti ikeankassin, joka oli täynnä poikien leluja.

Tämä kuva löytyy miun facebooksivuilla tekstillä "Parasta kotiutumisessa on, kun saa molemmat spanielit kainaloon"

Itse Posiolla oli hauskaa. Koirien kanssa vietimme tunteja metsässä ja koirat siavatkin nauttia umpihangessa juoksemisesta, minun ottaessa lumikengät alleni. Oli mtyös joidenkin vapaapäivien jälkeen yksi pieni pyrrikin hieman väsynyt ja ihan samalla tavalla ei enää iltalenkeillä rymistelty menemään, kuin ensimmäisinä päivinä.
Oli myös jotenkin hassua netistä lueskella, kuinka etelä-suomessa oli koirista löytynyt jo punkkeja, kun itse fiilisteli aurinkoisia talvipäiviä metrien lumikinosten ympäröimänä.

Miun työhöni Posiolla kuului emännöinti Himmerkin lomakeskuksella ja hissivahtina oleminen Kiririnteillä, lisäksi pääsin tutustumaan Himmerkissä olevien turistien mukana Posion elämystarjontaa, käyden Kota Huskylla (suosittelen!), porotilalla, missä oli myös muutama erityisporo ja vessasta tullessani oli poro minua eteisessä vastassa. Lisäksi tein myös harjoittelua valkean peuran valtakunnassa ja voin sanoa, että poromiehillä on huonot jutut. Ihan huippu paikka, ihanat ihmiset ja mieli halajaisi kyllä ehdottomasti tuonne takaisin. Suosittelen jokaiselle, joka vaan miettii, mihkä sitä seuraavan lomansa sijoittaisi.

Maaliskuun puolessa välissä olikin aika palata kotiin. Kotona minua odotti reipas pieni Eevis, jonka kanssa kävimmekin sovitulla kahdenkeskisellä metsälenkillä. Kotiin palattuani, kävin viettämässä vielä siskoni kolmikymppiseksi ja hetken aikaa hyppelin jälleen Helsingissä.
Kun viimein Helsingistä kotiin palasin, olikin aika lopullisten muutosten.

Tämä kuva on otettu kotiintulopäivänäni. Seuraavana päivänä, Elvis ei enää pihalle halunnutkaan mennä.
Sain viettää Elviksen kanssa vielä yhden onnellisen päivän, tai minä olin onnellisen tietämätön Elviksen kivuista, seuraavama päivänä oli aika hyvästellä Elvis.

Elämä on kuitenkin jatkunut. Kävimme Paavon kanssa kasvattaja-Tiinan luona trimmaamassa Paavon ja viime viikonloppuna olimmekin Kouvolassa näyttelyissä tuloksella ERI/2 veteraaniluokassa.

Muuten aika on mennyt koulun, Egon terveystulosten ja uuden työpaikkani tuoman lisähaasteiden kanssa pompotellessa. Myö kun ollaan nyt sitten muuttamassa poikien kanssa kesäkuussa Espooseen työpaikkani perässä. Voin sanoa, että ois nää muuttokuviot voineet kyllä tulla pikkaiseen rauhallisempaankin saumaan, mutta kyllä tämä tästä.
Jos en muuta ole oppinut, niin kyllä asiat järjestyy, kun antaa niiden järjestyä.