11.4.2018

Ollaan vaan ja hengaillaan

Meidän arki soljuu aika kivasti, pentu alkaa olla osa laumaa, mitä nyt käytöstavat ja itsesuojeluvaisto puuttuvat täysin. Rutun mielestä on ihan ok, yrittää viedä muilta lelut ja jos ruokavalvojalla silmä välttää,niin pieni mustuainen on aiheuttamassa pahennusta muiden kupeilla. Alkuun Egon kipolle pääsikin, mutta nyt Ego on alkanut saada itsevarmuutta vähän komentaakin pentua.

Arkeen on kuulunut paljon vapaanaoloharjoittelua metsässä. Vähän olen kauhuissani tästä luoksetulosta, vaikka nyt menee ihan hyvin, kunhan palkata muistaa. Egolle kun en koskaan joutunut opettamaan mitään luoksetuloa ja lähellä pysymistä. Egolle kun minä olin alusta asti kaiken keskipiste ja jos vaan satuin höpöttämään raitaotukselle, niin se oli niiiiiiiin siistii. Ruttu on vähän itsenäisempi. Vaikka olenkin Rutulle tärkeä tukipilari niin toisinaan metsässä on ihan tosi hyviä jäniksenpapanoita, lumen alta paljastunutta sammalta tai tosi mielenkiintoinen puu, jota on mielenkiintoisempi tuijotella kuin rynnätä täysiä luokseni. Toivottavasti Egosta tarttuu luoksetulon siisteys ajan kanssa pentuunkin.

Ollaan me käyty agihallillakin. Vieraissa paikoissa ei repimisleikit vielä innosta, kun ympärillä on niin paljon kaikkea jännää, mutta nameilla ja namikipolla ollaan jo juostu täysiä siivekkeiden läpi ja rallateltu siivekkeiden ympärillä.
Kotona leikin yhteydessä Ruttu juoksee ja hakee ikeanputkea, kuin se kuuluisi jokaisen koiran arkileikkeihin ja ohjelmoituihin perustaitoihin. Myös vannerenkaan läpi juostaan ja ympyrää selkeästi jo haetaankin ilman pallonheittoapua.

Isotkin pojat ovat saaneeet osansa pienistä treenihetkistä. Paavo jumppailee lähinnä istu-maahan-seiso-asioita ja Egonkin kanssa jumppaillaan takapään käyttöä ja mattoa.
Ego on päässyt myös treenaamaan agilitya ja viime treeneissä jälleen rallateltiin loppuun 20esteen möllirata ilman isompia ongelmia kuin ohjaajan hapottavat jalat. Ja Egohan meni, vaikka aluksi oltiinkin saatu raitaotukselle vähän kierroksia, kun oltiin opiskeltu "inin"- vihjettä ja Ego ihan itse joutui pohtimaan, mitä sitä pitää tehdä ja hienoja suorituksia esteen, parin pätkissä se tekikin. Tietyissä tilanteissa moinen vihje/käsky lieneekin ihan hyödyllinen, mutta ainakin useimmiten, mitä olen kisaratavideoita katsonut, niin minulla on noussut vaan kysymysmerkki pään päälle ja kysymyksenä on vain "miksi?".
Kun ensimmäistä kertaa kuulin moisesta vihjeestä, ja että nykyisin _kaikki_ tekee niin, niin minusta siinä ei ollut mitään logiikkaa. Enkä vieläkään tulisi tekemään moista esteentaakseohjausta niin epäloogisesta asennosta lähtötilanteessa, kuin silloin harjoituksissa. Minulle ei oikeen koskaan kerrottu, miksi en vaan voi olla niin vanhoillinen ja ottaa hommaa haltuun vastaisella kädellä ja ohjata koiraa esteelle liikkeen avulla, vaan miksi joudun odottelee koiraa ja luottamaan siihen, että käskysana on opeteltu kunnolla? Ehkä epäilyni olisi hävinnyt, jos minulle olisi kellotettu aloitus ja todettu, että se nyt vaan on nopeampaa - jota itse epäilen kovasti.

Viime treeneissä "inin"-tilanteessa olisikin ollut järkeä, jos tilanne olisi ollut radan jossain välissä ja olisin jäänyt vahingossa pahasti koiran jälkeen . Tosin uskon ja tiedän esim. Paavon kanssa, että moisissa tilanteissa pärjää estehakuisen koiran kanssa ohjaamalla tilanne loppuun asti.
Tässä kohtaan pitänee sanoa, että minusta on ihan jees harjoitella kaikkea tuommosta temppuilua ja kokeilla uutta, mutta en tiijä tullaanko minun suusta ihan oikeasti koskaan radalla kuulemaan "inin!"

Alkuperäinen tarkoitus oli vain tulla lätkäisee pari kuvaa blogiin, mutta tuossa nyt vähän tekstiäkin, koska minulla on niin paljon hampaankolossa kaikista nykytrendeistä agilityssa -ennen vaan oli kaikki paremmin, tai no. Ennen piti vaan osata ohjata niin kyllä se koirakin osasi.