28.3.2010

Kaksisataa kertaa nolla ei oo mittään.

Kokeillaan tehdä tästä hehkutuksesta lyhyt. Oikeastaan kun mainitsen, että ekalla kerralla käytiin tutustumassa [pätkittiin rata ja hiottiin yksityiskohtia] ja toisella kerralla molempien koirien kanssa kävin kaksi kertaa radan kokonaisuudessaan vääntämässä ja tuloksena oli 3xnolla ja yksi 5vp, aluksi täysin päättömältä tuntuneella radalla. Ja vitonenkin vain, koska vikan hypyn aikana aloin kaivella Ellulle lelua esille ja heitin lelun liian aikaisin -> rima tippui alas.
Mutta niin. Mitä opin.
Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan hirttämisellä. Ja totesin, että tykkään kovasti hirttää Paavoa radoilla.
Sitten toinen uutuus oli japanilainen. Tämäkin sellainen liike, jota teen yhtenään Pullan kanssa, mutta että sillä on joku tuommoinen hieno termikin...
Opin myös, mikä on amerikkalainen käännös, mutta sitä ei harjoiteltu, koska se on erittäin huono tapa, ainakin siinä mutkassa.

Koirat olivat mahtavia ja itsekin liikuin ja rytmitin aijoituksiani aika kivasti. Kouluttajamme Sanna huokaili, kuinka koiran alta juokseminen kävi kuin oppikirjoista ja Harri taas päivitteli, kuinka olen ohjaamisessa edistynyt sitten viime syksyn. Voin allekirjoittaa ainakin Harrin päivittelyn.

Se siitä. Jos nyt kisoissakin alkaisi saada melkein 4xnollia per päivä niin minäkin ainakin olisin yhtä hymyä :D.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti