29.8.2010

No se menee, kuinka menee, turha jarruja kuluttaa

Tänään olitiin sitten Mikkelissä kisaamaan Rauno Virran tuomaroimat kaksi ihanan melko simpperliä rataa ja vaikka kisoihin mennessäni olin melko vakuuttunut, että tänään noustaan kakkosiin -ei vaihtoehtoja, niin olen päivään enemmän kuin tyytyväinen, vaikka nollan nollaa ei tehty, mutta kaukana se ei todellakaan ollut.

Ensimmäinen rata oli alun säpellystä lukuunottamatta niin ykköstenrata kuin rata vaan voi olla. Kahdessa käännöksessä käännyttiin mutkaputkissa ja kerran piti ihan ohjatakin hyppykuviolla käännös. Ainoa "hankala" oli se, etteivät esteet olleet täysin suorassa linjassa ja mitä mielenkiintoisempia variaatiota radalla näki ohjattavan.
Alussa piti ihan miettiä, kuinka koiraa ohjaa ja sillä kolmas este oli aivan toisella suunnalla kuin kaksi ensimmäistä ja kahden ensimmäisen esteen jälkeen vieressä oli putki ja kauempana suoraan tyrkyllä puomi.
Mutka hieman levahti ja koira jäi aavistuksen selän taakse ja näin vietettiin kauhun hetkiä, ettei perkeleeni nyt vain keksisi mitään tyhmää. Ei keksinyt ja näin ollen enää stressasin kontakteja radalla.
Aan kontaktit olivat täydelliset läpijuoksut, puomilla ylösmenon olisi voinut ottaa alempaakin, mutta alastulo oli upea. MUTTA sitten keinulle, jossa ahnehdin liikaa ja luotin ääneeni voimaan. Ei tehonnut ei ja nippanappa ennen kuin keinu oli maassa koira juoksi iloisesti läpi ja siitä virhe. Loppuradassa ei kummallisuuksia ollut. Koira sai luukutella itse kepeille ja kepeiltä aukeavan kolmen esteen ei-niin-suoran, minun lähinnä periaatteen takia leikkaillessa takana "varmistukseksi", ettei viimeistä estettä ohiteta. Epäilen, että näinköhän koira edes huomasi, missä minä menin.
Radalla tuntui, että koirasta ja erityisesti kartturista aivan varmasti löytyisi vielä yksi vaihe enemmän, mutta tiedä sitten.
Katsoin viimeisen koirakon suorituksen, upean aussien, joka tekikin nopeimman nollan, mutta hähäähähä, mepäs oltiinkin Paavon kanssa parikymmenystä nopeampia, eli kuinka ollakaan oltiin luukuteltu radan nopeinaika [-19.94]. Olin rataan siis kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen, mutta luulen, että ihan oikeutetusta hieman ottaa päähän se lentokeinu. No, ainakin tiedän, mitä treenamme pari seuraavaa viikkoa, ennen seuraavia kisoja.
Radan jälkeen mieltä kyllä kummasti jälleen lämmitty epäilevät kyselijät "Ja tääkö siis oli walesinspringerspanieli?", ne jotka tulivat päivittelemään huippusuoritusta [harmittavaa keinua ei tietty lasketa mukaan...] ja erityisesti yksi pariskunta, jotka eivät olleet millään uskoa, että sillä suorituksilla ei valitettavasti voittoa saada, vaikka olihan Paavo auttamatta paras.

Sitten toisella radalle. Ensimmäiset kolme estettä olivat ihan superit. Vekkaus meni nappiin ja koira teki niin pienet ja nopeat tiet kuin vain pystyi, mutta sitten pakka levisi. Saavuimme puomille. Mikäs siinä täydelliset juoksukontaktit ja nyt ylösmenolla kävivät kaikki tassut [minähän en siis tuijottele koiran kontakteja... ehen. keskityn tietty jo seuraaviin esteisiin...], mutta puomin jälkeisestä elämästä ei ole jälkipoville muuta kerrottavaa, kuin että luukuttelu jatkui. Yhdellekään esteelle Paavo ei mennyt, kun huomasi etten tullut perässä, mutta kun sain koiran takaisin oikealle kiertoradalle niin saavuimme keinulle. Niin nopea keinu kuin keinun oikeaoppisesti voi suorittaa, mutta ei hyvä. Keinulla pysähdytään. Otin keinun siis uusiksi ja siitä juostiin suorinta tietä maaliin. En tiedä oliko Paavo kerinnyt kaarrellessaan ja arpoessaan seuraavia esteitä käydö "kehänauhan" toisella puolella, vai hyllytinkö minä mahdollisen nollan, mutta me jatkamme hallittujen nollien jahtaamista.

Mutta koiran asenne ja fiilis radalle päästyään. Hyllyvä jellonani muuttuu, ei silminnähtävästi vaan sen tuntee kun asettelee koiraa lähtöön, kuinka jokainen viiksikarva on taajudella agility. Ja itse radalla. Se on yksinkertaisesti paras! Odottakaas vain, kyllä me täältä ykkösistä kivutaan ja vauhdilla ylöspäin!


Lyhyt kooste päivän tapahtumista. Ylivaloittunut pätkä on a-radan puoliväliä ja parempi versio on b-radan neljä ensimmäistä estettä.

24.8.2010

On se vaan höppänä

Parin viikon tapahtumat lyhyesti.
Muotisana on kontaktit ja kepit. Se siitä, sitten eilisiin treeneihin.

Teema: erikoisesteet

Rata oli kuvioltaan semmoinen, että se voisi koska vain olla ykkösluokassa ratana. Ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, mutta ideana olikin suorittaa erikoisesteitä.

Ensiksi testailtiin ykköskakkos välissä, mites se koira liikkuu parhaiten niin, että kakkonen oli takaa kiertäen ja rengas oli sitten niin, että Paavon kanssa paras idea oli tehdä joko saksalainen tai japanilainen. Kyllä, me olemme Paavon kanssa hyvin kansainvälisiä.
Renkaalle piti tehdä random jaakotus siis 360 kiepsahdus, jotta koira hämääntyisi ja hyppäsi sekä kääntyi tiukasti. Ensimmäisellä kerralla jaakko jäi tekemättä ja Paavo hyppäsi väärän putken pään suulle. Ei liene vaikea arvata, mistä päästä koira putkeen meni?

Rengas oli siis ensimmäinen erikoinen. Putkelta oli muuri ja muurilta tiukka kurvi ja kamala kulma seuraavalle hypylle [hyppy väärinpäin tyrkyllä]. Tein muurin vaikeimmain kautta, eli rynnin ns. väärälle puolelle [kiirekiire ja kerran kolahti koiran pää jalkoihin, kun pikkuinen sinkosi putkesta ajateltua nopeammin] ja käänsin sylkkärillä tulevalle suoralle. Toimi muuten, mutta tosiaan itse muurin ohjaus meinasi mennä kiirehtimiseksi.
Kouluttajan pyynnöstä vaihdoin ohjauspuolta ja Paavo oli vakaasti päättänyt hypätä hypyn väärältä puolelta. Oli hauska nähdä silmäkulmasta, kuinka koira joko rynni röyhkesti jaloista läpi tai sitten aivot raksuttivat muurilla toista reittiä ja poika teki upeat tiet, jotta jalkani pystyi takaapäin ohittamaan.

Saatin homma pelaamaan ja sitten juostiin suoraa, mutkaputki ja pöytä. Onnistui joka hiivatin kerta, vaikkei pöytää olla otettu pieneen ikuisuuteen. Pöydältä pituudelle, jolta ikävä takaisinpäin kääntyminen aalle. Ja joku/jotkut saivat hämmästelemisen aihetta. Ainakin allekirjoittanut jäi katsomaan koiraa monttu auki, sillä koira suoritti ilman minkäänlaista käskyä täydelliset pysähtymiakontaktit ja odotti häntä heiluen jatko-ohjeita.
Mitä tästä opimme? Yrittäkää opettaa koiralle juoksarit, niin saatte itsenäiset pysähtymiset.

Ja sitten loppusuoralle. Neljän esteen sarjalle ja viides este sitten okseri. Paavo näytti muille esimerkkiä, kuinka sarja tulee oikeaoppisesti suorittaa= ei välilaukkoja vaan hyppy hypyn perään. Tätähän me toki ollaan treenattu ja jos koira on muutaman kerran hypännyt ilman väliaskeleita seitsemän metrin välinkin niin luulisi tuon neljän metrinkin onnistuvan. Ja okseri nyt oli vaan okseri. Koskaan ollutkaan mikään ongelma.

Ja voin sanoa, että vaikka muutamaa kohtaa hiottiin ja testattiin sitä meille parasta tapaa niin jäi huippuhyvä fiilis. Paavon asenne radalla on vaan niin loistava. Spanielin innokkuus ja lystikkyys yhdistettynä melkoiseen ärräpäiden heittelyasenteeseen tekee vaan hommasta mielekästä ja (nyt tiedän ampuvani omaan nilkkaan tämän kirjoittaessani) melko helppoakin. Paavo vaan osaa ja treenaajien [sekä sen toisen kentän treenajien] hymyistä päätellen, että vaikka siellä radalla nykyisin molemmat paiskii hommia tosissaan niin se hauskuus, joka välittyy muillekin, ei ole unohtunut matkan varrelle.

Tehtiin lopuksi riemuympyrä, mutta koska Paavo pääsi jo sarjalla fiilistelemään niin päätin riemastuttaa Elvistä ja juoksennella turistin kanssa ympyrää. Korvat lepatti ja koira hymyili. On se vaan höppänä, erästä bussissa matkustajaa lainaten.

9.8.2010

Ei viisaampaa, ei kauniimpaa kuin tyytyä luottamaan


Koska näyttelyistä ei vaaleanpunaista nauhaa saatu niin ostimme Paavolle lohdutukseksi samanvärisen pannan, sekä uuden oranssin hienon ja toivottavasti kestävän vinkupallon


Nyt ne myrskyt ovat saapuneet Kuopioon, ja missäs muuallakaan myrskyä on hyvä viettää kuin agikentällä?
Kouluttajamme palasi, joten radanpätkien jälkeen oli aika palata teemoihin. Teema: keppikulmat.

Voisi kuvitella, että tästä tekstistä tulisi pelkkää purnausta, valitusta, ketutusta ja ties mitä. Ongelmanahan meillä on ollut koiran hitaat kepit.

Aloitettiin minusta vaikeimmalla keppien haulla, eli juoksusuoran jälkeen suorat kepit.
Ensimmäisellä yrityksellä päätin tehdä niin kuin kaikki muutkin: en kerrankin ohjannut koiraa kepeille vastakkaisella kädellä. Muurin jälkeen koira katsoi minua juuri ennen keppejä, että ethän sä nyt tänne ja bongasikin sitten jostain etäällä viistosti olevan putken ja suhahti sinne varsin vikkelästi.
Yritys numero kaksi. Nyt otettiin vastakkainen käsi, jonka käyttöä olen yrittänyt rajoittaa.
Onnistui ja uudelleen. Ja arvatkaas mitä!??!?!?!? Paavo ui! Sukelsi. Meni matalana ja varsin itsenäisesti! Homma taitaa olla siis tässäkin lelusta ja asenteesta kiinni, hassua, että vasta nyt löysin sopivan lelun hommaan.

Sama radan pätkä toistettiin peilikuvana. En nyt mitään pitkiä jaaritteluja jaksa, mutta sekä väärä, että oikea puoli meni loistavasti. Väärällä puolella itse varmistelin(tuin) hieman enemmän kuin toiselta puolelta, mutta homma meni niin hienosti, etten halunnut pilata fiilistä.

Toisenlainen pätkä sisältä sekä avoimen, että suljetun kulman. Onnistui. Aina. Ui. Sukelsi. Mikä otus!

Kepit ovat siis taas toistaiseksi hyvässä jamassa. Pitänee kuitenkin jatkaa näillä lyhyimmillä kepeillä leikin yhteydessä kepittämistä, jotta sama tatzi jatkuisi tulevaisuudessakin.

8.8.2010

Ja kiroan sen lupauksen

Vuoden ensimmäiset ja todennäköisesti viimeiset näyttelyt ovat takana. Tuloksena EH ja koska muut kolme urosta saivat ERIn oli meidän tyydyttävän lopulta EH/4 sijaan.



Mutta, kaikkea sitä saa arvosteluissa lukea. Tuomarin mukaan Paavo kaipaisi LISÄÄ otsapengertä. Ehkä ensi kerralla en sitten viiltele pojan päätä niin saa sitä otsapengertä. Mutta niin, kyllähän sitä hieman lukiessa hymyilytti. En nimittäin ihan heti uskonut, että Paavolle kaivataan lisää päässä yhtään mitään (järkeä on toki kaivattu).
No tokihan sitä sitten valitettiin eturinnasta ja kyynärpäistä ja lopussa vielä karvapeitteestä. Karvasta sen verran, että vaikka näyttelyt olivat tulossa, en halunnut evätä Paavolta uimisen iloa, siitä siis turkki oli mitä mielenkiintoisemmassa kunnossa ja sitten vielä kun tällainen puskatrimmaaja on päässyt vauhtiin... annettiin vaan tasoitusta.

Oli kyllä hieman sellaiset näyttelyt että olisi voinut nämäkin pippalot jättää väliin. Meillehän ei koskaan osallistujanumeroita tullut, näyttelyremmi oli vähän hukassa ja muutenkin eilisiltana ei vaan ollut mitään fiilistä lähteä näyttelyihin. Ja näyttelypaikalla mittari näytti reilusti kolmenkympin paremmalle puolelle ja päivän kruunasi ainoiden aurinkolasieni hukkaaminen, kun ne hetkeksi otin pois päästä.



No mutta ainakin on yritetty täyttää lupaustani, että tuosta koirasta tehdään vielä valio. Näyttelyt eivät vaan ole se mun juttu, mutta ehkäkenties voisi loppusyksystä käydä pyörähtämässä jyväskylän näytelmissä. Ne tosin ovat sisänäyttelyt, tämän päivän kisat olivat sentään ulkona.

Arvostelun laitan paremmalla ajalla.

2.8.2010

Sulla on ylitöitä ja pää on kipeä, kun riittää tekosyitä niin ei vaan lipeä

Kuinka siirtää pakollinen trimmaaminen vapaapäivänä?

1) Nuku pitkään. Puolilta päivin on sopiva herätä.
2) Eksy metsään "aamulenkillä"
3) Jos ruoka on jo valmista niin harjaa koira(t).
4) Katso leffa ruotsiksi tekstitettynä.
5) Metsästä jääkapista eilisen ruuan jämät.
6) Mene nettiin ja lueskele kivoja treeniblogeja
7) Ahdistu koirasi kepeistä
8) kirjoita pitkä romaani "mikä meni pieleen kepeissä"
9) Tee asialle jotain (tässä tapauksessa kehittele uusi lelu ja mene pihalle kepittelemään)
10) Seuraava tunti meneekin koiran kehumisessa ja hellimisessä, kun kepit sukellettiin joka kerta alusta loppuun.
11) Valmistaudu päivän treeneihin.
12) Treenit.

Treenit suunnittelin minä. No hampaankoloon tietty jäi joskus muinoin Varkauden kisaradat ja nehän sitten hieman soveltaen tehtiin.
Tulos: Puomin kontaktit molemmista päistä roiskittiin ilman jossittelun varaa. Kaikki muu onnistui, kepit mukaan lukien, mutta jumaliste puomin kanssa. Kun sitten kokeilin "Kssshhh" suhinaa ylösmenoille onnistui - joka kerta. Ehkä Paavo vain hämmentyi, että jäikö multa kieli hampaan väliin vai mikä oli, mutta tehosi. Alasmenot eivät onnistuneet niin loistokkaasti, sillä koira kyttäsi taskujani, jossa vastustamaton uusi lelu odotti onnistuneita suorituksia. No huomenna on sen verran lyhyt työpäivä, että jos vain kaupasta selviydyn riittävän vikkelästi niin lähden molempien poikien kanssa hieman puomittelemaan. Ja kepittelemään.

Elviskin pääsi tekemään rataa. Noh, ykkösten rata, mikä onnistuu Paavonkin kanssa. Pitääkö enemmän valaista? Voin antaa vihjeen. Miksei me enää saada kisata ykkösten radoilla Ellun kanssa?

13) Katso telkkaria.
14) käytä koirat palauttavalla lenkillä.
15) Tule nettiin kehuskelemaan koiria.
16) Suihkun kautta nukkumaan.