27.7.2010

Heikkoudet on myös teillä, vaan eipä ole meillä



Todih. Ei hirveästi ole intoa käydä ylimääräisiä treenejä heittämässä tässä helteessä Saviskalla, vaikka halu olisi kova. Paavo viettää nyt siis kesälomaa.

Maanantaina kuitenkin eksyttiin taas treeneihin. Variaatio Oreniuksen sunnuntain valmennuksesta [siitä, missä siis itse olin]. Välit olivat vähän eri ja nyt ei ollut edes puomia oikealla paikalla ja se minulle vaikein "prkl nyt muuten teen ne kaikki kiepautukset, jotka haluan" oli jätetty pois = rata loppui kohdan aloituskohtaan.

Ei siis mitään vaikeaa, Paavo oli ihan super ja sain olla kyllä niin polleana herran putkihakuisuuteen alussa. Mieletön meno sekuntteja tuhlailematta. Kun rata oli kerran kaksi juostu läpi, tein keppejä yksittäisenä. Alkoi löytyä kadoksissa ollutta uiskentelua.

Huomasin myös treeneissä, että seuralle oli tullut uusia esteitä: kevyempi puomi, aa ja vinokepit. Miksi ne vasta nyt hommaavat vinot, kun koirani periaatteessa osaisi jo kepit? Miksei jo talvella? No, ehkä keksin vinoillekin jotain käyttöä, tai sitten en.

19.7.2010

Meiltä odotetaan ihmeitä ainoastaan - vain ois saan jos ois sankari kuollessaan

Hengissä ollaan, vaikka epämääräinen hetki tässä on kerinnyt vierähtää edellisestä postauksesta.
Käytiin viime viikolla Paavon kanssa isän luona ja vierailtiin molemmilla mökeillä. Paavo oli onnesta soikeana, kun herran kanssa länträsin kokopäivän vedessä. Hassu otus.
Mökkeilyn kuitenkin keskeytti viralliset kesätyöt. Alkukesästä olin sukulaisen vaateliikkellä nyt pyörittelen asuntomessuilla jäätelöpalloja. Kyllä, niitä ylihinnoiteltuja ja aivan liian pieniä tuurilla pallon muotoisia nopeasti sulavia palloja ei gluteenittomilla tötteröillä.
Pikku hiljaa on alkanut oman fyysisen kunnon rajat tulla selväksi.
Koiran kanssa aamulenkki, _hyvin vanhalla_ [aito ruosteinen vaihteeton retropyörä] ja erittäin painavalla pyörällä mäkistä ja kivistä maastoa töihin. Reilu kahdeksan tuntia seisomista kiskassa [ja tänäänkin kuusi tuntia putkeen pelkkää pallojen pyörittämistä -mistä niitä ihmisiä oikeen sikiää?], takaisin pyörällä paahtavassa kuumudessa, pyörämatkan aikana uimaan, koira päivälenkille, fudistreenit/agitreenit, iltalenkki, joka yleensä hölkätään. Näin neljäntenä päivänä sitä kaipaisi yhden sängyllä löhöämispäivän.

No joo, kyllä mä olen yrittänyt pitää Paavon mielen vireänä. Aamulenkin aikana, jos eksytään koirapuistoon [yksin] kierrellään puita ja leikitään piilosta. Päivälenkit tehdään joko metsässä tai suunnataan kentälle hieman "tokoamaan" -> siis riehumaan vetolelun kanssa, jotta saisin minäkin sitä iloista asennetta myös pilkunviilaamiseen.

Tänään oltiin agitreeneissä.
Tehtiin joku hypäri maaningankisoista. Kuulemma aika moni hyllyttänyt radan. No juu eihän radasta täysin samaa saatu useamman minuutin pohdinnoillakaan, mutta siis hieman sinnepäin. Ja nollalla maaliin. Ja toisenkin kerran.
Ja jottei ihan pilvilinnoissa leijailtaisiin niin pari kertaa alussa käänsin kroppani koiran ollessa esteen päällä ja kuului vain kolinaa, kun rima lensi maahan. Niin ja kerran taisi suorille kepeillä olla aivan liian kova vauhti ja koira löi päänsä kovaan keppiin ja rytmihän siinä katosi.
Lopussa tehtiin myös rata väärinpäin. Huomattavasti haastavampi kuin toiseen suuntaan, mutta parilla onnistuneella kierroksella maaliin. Mahtava menijä!
VAIKKA Paavo lopussa, kun ehkä kuudetta kertaa olimme radalla, äkkäsi uuden koiran. Arvatkaa mitä tapahtui? Kyllä, ja arvatkaa kenen suusta lenteli ärräpäitä?

Elmarikin pääsi radalle ja noh...
a) Elvis karkasi lähdössä
b) Juoksi korvat lukossa karkaamisen jälkeen neljän esteen ei niin suoran ja säntäsi juuri siihen putkenpäähän, johon kisoissa monen suoritus oli hyllytetty. (minä edelleen ensimmäisen esteen kohdalla)
c)tämän jälkeen väärä pää oli muistissa.
d)Kun oltiin neuvoteltu täytyykö minun "tässä"-käskyä kuunnella niin herra sitten päätti olla täydellinen pieni Ellu ja haki sitten renkaan ihan utopistisesta kulmasta, sillä ylikorostuneesti niin ohjasin.
e) Lopulta löydettiin yhteinen sävel ja lopputuloksen saa kaikki arvata. Hieno otus, kun alkuhösääminen on saatu karistettua.

12.7.2010

Makuasia, sanoi musti kun palloa potki



Hiljaiseloa blogissa.

Keskiviikkona auto kohti jonnekin päin Etelää määränpäänä springerileiri, jossa toimin epämääräisenä agilitykouluttajana.
Viime vuonna satoi ja sitten paistoi lähes sopivasti aurinko. Tänä vuonna paistoi vain aurinko ja sunnuntaina varjossa lämpöjä parhaimmillaan kolmenkympin puolin ja toisin. Vaikka toki lämmintä saa kesäisin olla, voisiko näille helteille olla joku rajakin? Joku semmoinen koiran oltava lämpötila?



No juu. Kun minä olin torstaina pitänyt alkeisjatkoryhmäni, jossa piti ihan hetki miettiä tosissaan, että jos minä sanon "Tämä tässä on aita", niin eikö se muka ole selvä merkki, että sitä me nyt vähän hypittäisiin luoksetulona? Muutenkin oppini olivat kyllä niin jäätäviä, että varmasti jäi paljon käteen vajavaisesta tunnista.
Lähdin Beritin tokokoulutukseen. Ja jälleen mainitsin ongelmaksi seuraamisen. Pitäisi varmaan hetki ihan vaan nollata se liike Tehdä vaikka ylempien luokkien “rentoja liikkeitä” ja jättää seuraaminen muhimaan pienen spanielin paksuun kalloon. No okei, me jatkekaan niitä leikkiseuraamisia, mitä aloiteltiin jo talvella ja nyt Berit vielä lisäsi leikkiin haastettakin.





Perjantaiaamu kului Timo Rannikon opissa. Rannikon koulutuksia lisää jookosta? Käytiin kolmenkymmenen esteen rata perusteellisesti läpi yhdessä ja sitten mentiin. Pohja oli kamala. Ensimmäisen kerran, kun rata oli suoritettu pariin otteeseen läpi ja menimme hörppimään koiran kanssa vähän juomista, kysyttiin minulta, miltä kumirouhepohja tuntui. Melkoista tarpomista etten sanoisi. Ei kuulemma ihmetelty. Joissakin kaarroksissa oli kuulemma näyttänyt siltä, kuin olisin ollut polviani myöten [en siis korviani myöten nesteessä tai polviani myöten siinä itsessään vaan] rouheessa. No juu. Onneksi sukkasillaan vipeltäessä pääsi sen verran lujaa, ettei rouheessa kahlaaminen vaikuttanut nopeuteen mitenkään ratkaisevasti.
Paavo oli ihan tykki, vaikka onnekseni myös koirassa alkoi näkyä lievää hapottamista, kun neljättä kertaa mennään rataa alusta loppuun asti radan viimeisellä putkisuoralla. Siinä vaiheessa olin minäkin, että en tasan juokse metriäkään enempää kuin on pakko.
Rannikolta saatiin hyvä leikkiniksi, kuinka saan Paavoa paremmin siihen vierellä. Näin vekeistäkin tulisi huomattavasti terävämpiä, kun nyt ne vähän meinaa mennä liioitelluiksi sekä ohjaajalta, että koiralta.



Lauantaina kävin kuuntelemassa luentoa koiran lihashuollosta. Jonkin verran on aiheesta jo entuudesta tietoa. Vähän pakko huoltaa koiraa, ihan vain jo siksi että päästään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin agiradalla.
Olen ollut näin kesällä vähän sitä mieltä, että koiralla on pakko olla lihaksissa jumia. Myönnän, että kuumina treenipäivinä ei vain tule lämmiteltyä eikä jäähdyteltyä yhtä tehokkaasti kuin talvella ja palauttavat lenkit ovat muisto vain. Hetken tuijoteltua ja arvioitua muiden koiria ja kuunneltua vähän rajumpiakin totuuksia koirista, hieman mietin haluanko sittenkään kuulla, onko koiralleni valittu oikea laji ja millaisessa kunnossa herra oli.
Ensimmäinen toteamus: Taidatte harrastaa agilitya?
Myönnän, että agi SM-paitani saattoi helpottaa arvion tekemistä, vaikka kiltisti harrastus oli kuulemma selvinnyt koiran lihaksisuuden takia. Siis minkä lihasten? Olisivatpa nähneet Paavon talvella.
Laitoin Paavon seisomaan. Kuinka ollakaan vikaa löytyi vain etuosasta. Koska rintakaari on lättänä on paksureitisellä otuksellani ulkonevat kainalot. Yksi osio siis ohi lähes loistavin arvioin.
Laitettiin koira kävelemään. Itse en liikkeitä nähnyt, mutta jokaisella siihen mennessä kävellyt springeri oli peitsannut tai ainakin välillä peitsannut. Ei meidän Paavo. Paavo päätti yllättää minut ja kävellä “terveesti”. Ohhoh, sehän siis osaa kävellä!
Sitten ravia. Ravi paljastaa koiran rakenteen, niin myös lihaskunnon. No eripari taka- ja etupään ansiosta kuului kysymys “Kumpi takapää kulkee edessä?” Toisin sanoen, kulkeeko koira suorassa. Ei kulje ei. Liikkeet toimivat ainoastaan jos ja kun koira liikkuu kahdella uralla. Mutta kehuja tuli, kun kieli maassa ravaileva koirani liikkui kuin jellona. Paavon liikkuvista lavoista [ja tätä olen pitänyt itsestään selvyytenä Paavon rakenteessa] kuulemma huomasi, että selkä ja etuosa tuskin kovin huonossa kunnossa olivat.
Rakenne lyhyesti: Paavolla oli juuri niin hyvä rakenne lihaksistoa ajatellen kuin agilityssa tuon rotuisella saattoi olla ja ehkäkenties pientä kireyttä löytyi lapojen etuosasta. No joo, päätin varata taas piakkoin ihan kunnon hieronnan pienelle jellonalle pitkästä aikaa. Elviskin äidin sanojen mukaan pääsee piakkoin hierottavaksi, sillä siinä vasta juminen koira. Näin ainakin luulen. Ainakin se peitsaa mielellään. Muuten en kyllä oppieni mukaan siitä mitään löydä, mutta minun käsitys on, että jos koira ei ole sillä liikunnalla, mitä Paavo ja Elviskin parhaimmillaan joskus vuonna nakki ovat olleet, niin niiden on pakko olla lihaksettomia ja jumisia.


Huomatkaa, etten ole itse pysäyttänyt Elvistä kontakteille moneen vuoteen




Elvis taas pääsi leirillä jäljestämään kaksikin jälkeä. Elmari vain osaa. Yllätyksekseni, kun äidille taas aloin kokeista jotain mussuttaa, vastaanotto oli myönteinen! Ehkä herra nähdään kuin nähdään syksyllä kokeissa.
Elvis pääsi myös hieman agittaa. Minun kanssa lähinnä miniesteillä juoksusuoria ja kontakteja, mutta lauantaina Elvis pääsi hetkeksi lainaohjaajan käsittelyyn. Tai oikeastaan Sanna sai Elviksestä lainakoiran Tero Strömbergin valmennuksen loppuun. Radalla tapaaminen oli parin ensimmäinen kohtaaminen, mutta kun Elvikselle hieman vilauttaa lihapullia niin ongelmia tuskin tulee. Parilla meni todella hyvin pikainen agilityosio ja sitä sai itsekin pitkästä aikaa ihailla ulkopuolisena Elviksen teitä ja käännöksiä hypyillä.
Elvis tutustui myös fribeen ja äidin sanojen mukaan jatkaa tutustumista. Ties vaikka löytävät vielä yhteyden ja viettävät oikein hauskoja hetkiä vielä pitkään.






Samalla kun leiri loppui, kaasuteltiin äidin kanssa pikapikaa kotia ja nyt loppui sitten fudiskin. Neljä vuotta taas odotusta. Noh siihen väliin kenties tulee mahtumaan lauman lisäys ja nimi on valittu huippufutaajan mukaan, ehkä. Olen nimen kanssa kahden vaiheilla.

5.7.2010

Puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta

(vaikka suunta puuttuu)


Voisin laittaa koko kappaleen sanat tähän, mutta tuo kohta nyt on päällimmäisenä mielessäni.

Eilen käytiin Paavon kanssa vartti puomittelemassa. Väliin mahtui yksi kerta täyspitkät kepit, mutta muuten juostiin vaan puomia. Tein alastuloille kompromissin, katsotaan millaiset fiaskot saan kontakteista, tai oikeastaan vain puomin kontaktista, kyhättyä.
Huomasin kuitenkin, että Paavolla ihan oikeasti on vauhtia sillä kamalalla juoksuesteellä. Puomi oli keskellä kenttää ja me otettiin Paavon kanssa juoksukisa kentän päästä päähän. Arvaatkas kuka hävisi joka kerta, vaikka pinkoi sen, mitä töppösistä pääsi?

Treenien jälkeen ihasteltiin rannalla auringonlaskua. Tai no Paavon huomio oli kokonaan vedessä ja siinä polskimisessa ja harmittelin ties kuinka monennetta kertaa, kun ei kamera ole koskaan mukana silloin kuin pitäisi. Ehkä ensi kerralla.

Tänään oli maanantaitreenit. 20 esteen rata, hellettä ~30c ja treenaajia kaksi. Minulla mukana kaksi koiraa, jotka molemmat pääsivät radalle.
Ja hyvin meni, vaikka ohjaajalla välillä pasmat ihan sekaisin "Ai niin se jaakotus... mutta kun!"
Elmari oli luonnollisesti ihan tykki. Kouluttajamme totesikin, kun Elviksen kanssa olimme Paavon jälkeen osuutemme tehneet "Teistä näkee, että olette Elviksen kanssa treenanneet paljon jaakotuksia..." Kyllähän me. Ehkä kerran, tai kaksi.
Elvishän on siitä mitä mainoin tapaus, että sen kanssa ei tarvitse treenata. Koira ohjautuu juuri sinne minne ohjataan, vaikka ilman treeniä. Toki treenaamisella saadaan ohjaajalta se pieni epävarmuus karsittua ja hommasta vieläkin sujuvampaa, mutta Elvis vaan osaa. Elvis on hieno. Hyytyy vaan vähän helposti.

Paavokin ihan vaan muuten vaan oli hieno. Rähinää kuului, mutta ohjaaja pisti paremmaksi ja lopulta voitti huutokilpailun. Rata alkoi luonnistua, kun molemmat saimme keskittymisrauhan.

Treenin lopuksi pidimme lähes perinteisen turinapalaverin, jossa kouluttajamme ylpeänä totesi, että hupun kisoissa entisen seuran jäsenet(kin) olivat joillekin seuralaisillemme päivitelleet Paavon ja minun edistystä. Se ei siis ole harhakuvitelmaa. Edistyminen meinaan.

2.7.2010

Metsän taa käy päivä tää

Punkkien vallankumous! Voin sanoa, että nyt olen nähnyt elävänä painajaiseni, sillä äsken tulimme poikien kanssa iltalenkiltä. Katsoin jo lenkillä, että jopas on Elluun tarttunut _paljon_ punkkeja ja nypin niitä jo loppumatkasta pois koirasta. Punkkipannathan ovat siis edelleen hukassa ja niin kauan kuin ne nyt ovat hukassa niin minä en koiria puskissa lenkitä. Sen päätin äsken.
Nimittäin, valehtelematta jouduin vielä kotona nyppimään Elviksesta reilu parikymmentä punkkia pois ja epäilen, että hyvästä yrityksestä huolimatta [pesin ja harjasin ja yritin ronkkia turkin läpikotaisin] jossain turkin uumenissa pesii liuta punkkeja. Jostain syystä koirat saivat porttikiellon huoneeseeni.

Hiljaiseloa ollaan vietelty treenirintamalla. Elviksen kanssa opetellaan seisomaan jumppapallon päällä ja koirasta on jo mahdottoman jännään kiertää palloa etutassut pallon päällä. Paavosta moinen touhu on ajanhaaskausta. Koko pallo on Paavosta oikein turha, eihän se edes mahdu pikkuisen suureen kitaan!

Lisäksi pystytin äidin takapihalle neljä keppiä, tarkoitus lisätä tässä kohta kuusi ja vaikka kahdeksan keppiä. Keppejä ollaan siis veivattu pitkin viikkoja ja pojista kyseinen este osaa olla mahdottoman hauska leikki.

Lisäksi ollaan otettu tunnaria. Tosin vain muutamalla palikalla, mutta ovatpahan pojat saaneet käyttää nenäänsä ja noutaa= Elvis menee onnesta sekaisin.
Paavon iloksi ollaan kierretty myös jakkaraa. Hauskaa ja helppoa leikkiä, nykyisin Paavo menee aina oikealta puolelta jakkaran vaikka ohjaisin samasta paikasta eri puolille. Olen minäkin siis oppinut jotain. :D

Näillä jatketaan. Maanantaina olisi treenit, sitä ennen inssi ja varokaa vain kaikki leiriläiset, äidin mukaan minun pitäisi ajaa leirille. Eli keskiviikkoiltana kaikki liikenteessä olijat olkaahan sielläpäin Suomea erityisen valppaina ja varuillanne!