Treenit takana ja vaikka homma meni aika lailla penkin alle niin olin kyllä yhtä hymyä. Paavo on taas terve!
Ensimmäinen rata meni koirankin osalta ihan sikailuksi. Puomia vekslattiin suuntaan ja toiseen ja jos en ollut korvan juuressa karjumassa molemmissa päissä aivan siinä vieressä niin koira loikki iloisesti kontaktit.
Mutta se juttu, mikä nyt on ollut hakusessa, oli vauhti! Minäpä menin samalla vauhdilla kuin pari viikkoa olen kolunnut, mutta hehheh. Suorilla putkilla ei mitään jakoa, että olisin kerinnyt edes puoleen väliin putkea, kun koira jo ampaisi sieltä ulos. Sain laittaa siis taas töppöstä toisen eteen ja keskittyä taas siihen vauhtiinkin käännösten kanssa.
Eka rata meni siis kuta kuinkin pipapriksi, sillä jouduin koiran vauhdin takia muutamaa asiaa soveltaa tai ainakin ottamaan uusiksi, kun olin tilanteissa täysin jäljessä.
Toisella radalla oltiin taas molemmat mietitty, että mites siellä radalla taas oltiinkaan. Minä olin ihan kateissa tietyllä esteellä, sekä ekalla, että tokalla radalla, mutta muuten tokarata meni kivasti. Toka rata tosin nyt olikin vain juoksuajuoksua, muutama esteen kierto ja taas juostiin. Kuuma tuli ja hauskaa oli. Tuo vauhti sais nyt säilyä niin minä en enää valita mistään.
Elvarin kanssa tehtiin aata jälleen ja koira oikein kurottaa alastulon ali. Naksuteltuani hetken löytyi ihan super juoksarit mutta niin... Perjantaina pitkästä aikaa Elvarin vuorolla treenaamaan, saas nähdäö mitä radoista tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti