Yllä oleva biisin fiilis kertoo aika paljon tämän päivän treeneistä.
Kouluttajana toimi poikkeuksellisesti Essi Saarela ja meillä treenaajilla oli mahdollisuus esittää toiveita.
Toive nro1: Kepit
Toive nro2: Pitkiä välejä ja juoksemista [eikä allekirjoittanut ainakaan tätä ehdottanut]
Toive nro3: Pituus ja Keinu [ei hetkeen ole radoilla ollut]
Et silleen. Rata ei niin haastavahaastava ollut. Kunhan juoksi ja käänsi koiraa. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin meidän tapauksessa. "PUTKI! TOINEN PUTKI! Käännös? PUTKI! UUDESTAAN!" No joo. Kuten kouluttajamme totesi ensimmäisen radan jälkeen: "koiralla ainakin oli hauskaa, ohjaajalle ei ehkä niinkään."
Ensimmäisen radan korvat lukossa meiningin voi tosin laittaa osittain myös lähdön viivyttelyn piikkiin. Paavohan kaikessa hiljaisuudessa osaa vedellä niitä kierroksia, jos oikeen pitkään jätän jätkän lähtöön istuskelemaan. Nyt poika joutui istumaan tavallista pidempään, sillä pituuden kanssa "ratahenkilöt" jotain säätivät [etsivät oikeaa palikkaa] ja lähtö venyi ja venyi ja venyi...
Toisella kerralla tiukka kuri ja nollalla maaliin. Upea eläin. Niin ja vauhti oli aivan omaa luokkaansa. Ei merkkiäkään vielä muutaman viikon takaisesta hidastelusta.
Toinen rata oli fiilistelyrata, jossa siinäkin onnistuttiin lopuvaiheessa saamaan hylätyt. Paavo nimittäin keksi, että kepithän on aika kiva este. Kyllä, koira haki kepit ihan utopistisista kulmista ja eihän siihen osaa mitään muuta kuin kannustaa eteenpäin, sillä keppien suoritusvarmuutta haetaan edelleen. Ihan kivaa oli ja koiran juoksarit alkaa olla hyvällä mallilla, ainakin keinun osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti