Agilitytäytteinen ilta taas takana. Meille iski taantumus, kyllä, treenit menivät suurelta osin haistelemiseen, tosin lähinnä sitä yhtä tiettyä paikkaa, joten saatoimme kaikki olettaa, että siihen [nimenomaan suht tärkeän esteen viereen] oli joku ihanainen merkkaillut Elvistä aiemmin.
Ratana toimi "helppo" ja lyhyt Mikko Aaltosen tekemä rata. Oikeastaan kolmekin, mutta loppujen lopuksi yksikään meistä kolmesta ei tainnut radanpätkää puhtaasti suorittaa, paitsi Elvis vikalla kerralla. Ja muutenkin aika tarkkaan suunniteltuun kuinka-oikein-tulee-liikkua lisätään pari pylvästä juuri oikeaan juoksulinjaan niin...noh, moat tuli niissä kohdissa joissa niiden ei pitänyt tulla.
En nyt alla olevaan ratapiirrokseen laittanut kaikkia syötti esteitä, kuin tuon putken. Sillä olin vakuuttunut, et kolmosen jälkeen vekkaillessani Elvis syöksyisi tuonne ylimääräiseen putkeen, mutta mitä vielä. Tuskin tajusi koko kapistusta.
Ykkös esteeltä kakkosputkelle ei mitään ongelmaa. Vähän tosin piti esteen paikkaa alkuperäisestä soveltaa, sillä ensimmäinen pylväs olisi muuten ollut sujuvasti koiran tiellä. Putkelta kolmoselle piti hiukka edistää [ei ongelmaa] ja kolmosen jälkeen vekata, jotta koiran linja olisi oikeaan putken päähän. Tässä kohtaa koira joka kerta meni oikeaan päähän putkeen, mutta minä kropallani varmistelin vekinkin jälkeen, että se sinne oikeaan päähän menee, niin siitähän sitten tuli ylimääräisiä mutkia. Tänään kouluttajanamme ollut henkilö nimen omaan katsoi niitä mutkia, joten jouduttiin ottaa homma uusiksi moneen kertaan, ennen kuin uskoin, että katsoin vain putken yläpuolella seinällä komeilevaa kylttiä. Meni huomattavasti sulavammin, vaikken kropallani ohjannut millään tavalla pois tuosta tarjolla olevasta etummaisesta päästä.
Putkeen jälkeinen hyppy tuottikin sitten ongelmia, tai siis ne mutkat olivat ehkä joka toisella siivekkeitä nuolevat ja minä kuulemma tein ihan turhaa työtäkin. Opeteltiin siis niistoa. Ja opeteltiin yksittäisellä esteelläkin niistoa ja olo oli kuin alkeisryhmässä, erona se, ettei estettä alussa edes suoritettu, vaan palkattiin koira kun se reagoi liikkumattomaan käteen.
Kun niisto alkoi sujua jatkoimme esteelle 9 eli putkeen. Siihen lopettettiin toistaiseksi ja menimme harjoittelemaan sitten yksittäisenä niistoa [tai käärmekättä, miten vain haluatte asian ilmaista]. En muuten ennen näitä treenejä tiennyt, että sillä on jokin termikin olemassa ja että se on niin tarkkaa, milloin siitä tilanteesta lähtee koiran alta. Minä tavoilleni orjallisesti lähdin liian aikaisin alussa ja olin seuraavalle esteelle ihan liian edellä koiraa + mutkakin venyi koiralla sentin tai kaksi, mutta tarpeeksi, jotta kouluttajamme siitä huomautti.
Ei varmaan pitäisi, mutta olin silti todella yllättänyt, kuinka hemmetin hyvin Elviksen kanssa toimii takaleikat. Takaleikat Ellun kanssa aiheuttaa hirveän paniikkikohtauksen, koska periaatteessa emme ole koskaan harjoittelemalla harjoitelleet takaleikkoja. Valssit on niin käteviä. Aina ne on kuitenkin toimineet, siis leikat, kunhan sille esteelle ohjaa. Nyt radalla ei valssailtu. Tällä kertaa luotin kuitenkin jo tuohon hieman piilossa olevaan putkenpäähän ja tuo takaleikkahyppy-putki kohta aiheutti yleisössä aplodissa joka kerta. Ne tiet olivat pienet.
Kun sitten toisen kerran radalle mentiin ja niistoja oltiin harjoiteltu aloitettiin rata tuosta niisto kohdasta. Nyt onnistuttiin tekemään niin pienet tiet kuin mahdollista joka ainoa kerta, vaikka edelleen edistäminen oli aivan liipasimella. Malttiamalttia. Nyt Elvis kuitenkin keksi ampua este nro7 putkeen, eikä vekkailut auttaneet. Piti ottaa tuttu ja turvallinen vastakkainen käsi käyttöön ja takaleikasta tuli jotain sylkkärin ja leikan välimuotoa. Toimi kuitenkin joka kerta ja tuon 9putken jälkeen loppu onnistui tutulla ja turvallisella vastakkaisella kädellä niin hyvin kuin mahdollista ja jälleen suoristus palkittiin aplodeilla. Vaikka Elvis "välillä" hieman erehtyi haistelemaan maata ja suorastaan toisinaan löntysteli perässä, jäi oikein hyvä fiilis. Nyt saatiin oikeasti haastetta peliin, kun kerrankin pienet mutkat olivat se juttu tällä radalla. Sitä saa mitä tilaa. Ensiviikolla uudestaan.
Niin ja pakko kyllä mainita, että kun rataan tutustuin kävi mielessäni vain, että Paavon kanssa rata olisi kyllä lasten leikkiä, sillä Paavon kanssa me osataan vähän enemmän hifistellä vekeillä ja takaleikoilla, sillä olisi pieni ihme, jos pystyisin jätkän kanssa edistämään liikaa. Täytynee ensi keväänä, kun kentät tulevat taas käyttöön, testata tuo rata itsenäisesti.
Paavo myös huomenna pääsee linnustamaan veljeni kanssa. Muuten olisi ollut Elviksen vuoro, mutta veljeni halusi antaa Elvikselle yhden lepopäivän rankkojen treenien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti