Jännitys tiivistyy tai jotain. Oltiin nimittäin viimein Paavon kanssa ohjatuissa treeneissä ja noh. Olin hiukan pettynyt harjoituksiin, mitä tehtiin. Tai siis, ilmeisesti viime kerralla porukalla ei kontaktit olleet sujuneet niin tänään sitten viilattiin niitä. Saavuin treeneihin parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta olin menettänyt ainoastaan teorian kontakteiden opettamisesta. Kun sitten käytännössä kontakteja tehtiin [yksittäisenä] niin kyllä huomasi, että kouluttaja oli Janita Leinosen videot tarkkaan katsonut. Olisin voinut sen yhden videon katsomisen jälkeen kertoa mm. keinun opettamisen sanasta sanaan samalla tavalla.
Siispä aloitimme keinulla. Aluksi Paavolla heräsi kysymykset, että mitkä ihmeen jarrut. Siis jarrut? Ihanko oikeasti pitäisi pysähtyä? Jarruttaa? Malttaa? Eikö siis eteenpäin? Kun koira sitten jarrutti hyppäsi se sivuttain pois. Syykin tähän löytyi: Paavo ei oikein pitänyt hihnan kanssa suorittamisesta. Etenkään kun hihnaa piti joku toinen kuin minä. [kyllä. Piti oikein alussa kysyä, että ollaanko me tultu kisavalmiiden ryhmään?] Muut ryhmästä ottivat keinua pöydän kanssa, mutta koska Paavolla ei sinne päähän asti menossa ole mitään ongelmaa [vaan oikeaan aikaan jarruttamisessa] niin me sitten saatiin ottaa ihan keinua keinuna. Lopussa otettiin remmi pois ja löytyihän ne jarrutkin koiralta.
Sitten puomille. Aluksi pysäytin ja taas tehtiin remmin kanssa. Nyt remmi ei haitannut muuten, paitsi ettei kouluttaja aluksi meinannut pysyä perässä ja jarrutti vähän Paavoa. Sitten tehtiin juoksarit kolmesti onnistuneesti ja se oli siinä.
Sitten aata. Pitäisi ottaa naksu mukaan. Tähän sain uuden opetusmetodin, johon se naksu olisi kiva. Niin ja pysäyttäen. :D
Lopuksi otettiin sitten kahdella radanpätkällä erinäisiä ohjauskuvioita. Toisella radalla tehtiin jaakkoja jotain muuta pyörimistä, minkä termi ei ollut kellään tiedossa. Mun mielestäö se oli vaan erittäin myöhässä tehty nopea jaakko [huomatkaa sana MYÖHÄSSÄ, ei siis ennakoiden. Kesti hetki sisäistää tämä asia.], mutta se toimi ja aika pirun hyvin, molemmilla kerroilla kun sen ten. Niin ja jaakotuksetkin toimi välillä vähän liiankin kanssa. Onnistuin vetäisemään koiran esteiden välistä, vaikka sen olisi niin pienessä välissä pitänyt kuulemma olla sula mahdottomuus.
Toisella radalla tehtiin pakkovalssi, twistejä ja saksalaisia niin, että koira piti kierrättää esteen takaa.
Pakkovalssi toimi, sitä kun tuli harrastattua silloin joskus Jounin valmennuksessa ja sen jälkeen Elviksen kanssa oikein kunnolla. Twistitkin olivat varsin tuttu juttu ja ohjaus pelitti kuin myös koira. Ja lopuksi saksalaiset. Tätä harrastin ekaa kertaa, koska jotenkin saksalaiset näyttävät mielestäni varsin kömpelöiltä, mutta varsin mallikkaasti se menikin kunhan muisti juosta loogisesti ja lujaa.
Ja Paavollahan oli siis vauhtia, mutta niin että herra pystyi keskittymään tekemiseen. Paavo siis pysyi radalla vapaana, eikä edes vilkuillut muualle. WAU. Kyllä me siis jossain ollaan edistytty. Ja päivänhän kruunasi, kun sekä molemmat kouluttajat, että eräs hemmo seuraavasta ryhmästä tulivat kysymään, että missäs luokassa me kisataan. Kaikilla jäi monttu auki, kun vastasin, että ykkösissä.
Voitte siis päätelmä, että Paavo oli aika mahti.
Ollaan me tähän viikkoon ja viikonloppuun mahdutettu noutoharjoitukset ja kun viikonloppuna sain tokonoudon pelittämään niin hyppäsin sitten niinkin vähän kuin ohjattuun noutoon. Yllättävää kyllä ohjattunouto ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa ja aina se oikea kapula tuotiin käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti