Aamulla käytiin taas kentällä vähän agilitaamassa molempien poikien kanssa.
Eilen olin taas koko päivän hupun kisoissa töissä [ja tänään oli vakaa tarkoitus kisata ELviksen kanssa, mutta sellainen pikku juttu kuin kisoihin ilmoittautuminen jäi tekemättä...]
Tein muutaman eilisen radanpätkän. Aluksi Ykkösluokan b-radan [muistaakseni], hieman sovellettuna, sillä kontakteiden siirtäminen on aika raskasta. Ensiksi teimme tämän varsin kolmikaarisen radan Paavon kanssa ja pikkuinen oli unelma. Radan puolessa välissä oli kohta puomi-suoraan hyppy, jonka takana putki kivasti syöttinä, ja sitten viereinen este takaa kiertäen.
koira teki upeaa jälkeä, mutta puomin aikana jäin jälkeen enemmän kuin ajattelin ja ohjasin super löysästi sen kohdan. Minnekäs se koira sitten sinkoikaan... Kiva kuitenkin huomata, että koira hakee esteitä ihan mukavasti keskenään, vaikka minä viiletän vasta puolessa välissä puomia.
Otettiin uusinta. Nyt en edes yrittänyt keretä puomin loppuun vaan ohjasin koiran aika tiukasti viereiselle esteelle jostain puomin puolesta välistä. Jos esteiden välissä olisi pitänyt tehdä välistä veto, olisi ongelmia ainakin mielessäni ollut enemmän. Nyt tie esteeltä esteelle oli ihan super ja minä kerkesin loistavasti rääkymään aan alastulolle. Pieni mies oli ihan ilmiömäinen ja ylläriylläri. Toisella kerralla olisi se nollakin räpsähtänyt ihan kivalla ajalla.
Lisäksi olin hieman huolissani kepeistä, alussa. Kepithän olivat radan kolmas este, kahden lähes suorassa linjassa [mutta ei sitten kuitenkaan] olevien esteiden jälkeen. En oikein tiennyt pitikö minun yrittää mennä varmistamaan kepit vai sulkea silmät, ristiä sormet ja toivoa parasta. Niin monet koirakot onnistuivat eilen kämyttämään kyseisen kohdan, sillä koirilla oli liikaa vauhtia tai sitten ohjaajan omia mokia. Ensimmäisellä kerralla varmistin. Toisella radalla annoin vain mennä. Toimi molemmilla systeemeillä.
Otin myös saman radan Elviksen kanssa. Pikkuisella on vatsa jälleen sekaisin ja selkeästi kipeä. Nyt olen yrittänyt keksiä ja ideoida jälleen uutta ruokavaliota. Saattahan tuo toki muutonkin takia stressata, mutta nyt on taas hyvä syy vähän tutkailla nykyistä ruokavaliota.
Jällen yllätysyllätys Elvis teki jäätävää jälkeä. Taisi pikkuisesta olla ihan kiva tehdä välillä näinkin kolmikaarista rataa. Tiet olivat harvoissa mutkissa upeat. Miksei me silloin kun kisattiin ykkösissä tehty tuollaisia ratoja?
Sitten rakensin myös sekä ykkös- että kakkosluokan hyppyradat. Jälleen hiukan sovellettuna, sillä en ihan täysin varmasti muistanut koko ratoja.
Ykkösten rata oli kolmikaarinen, ainakin lähes, ja molemmat suorituivat ihan kympin arvoisesti. Tämän radan tein rimojen ollessa 40-60cm. Lisäksi rataan kuuluivat myös, pituus, muuri ja pussi. Jotenkin niiden esteiden harjoitteleminen on jäänyt vähän vähemmälle.
Viimeisenä otinkin sitten sen haastavimman radan. Kakkosten hyppärin, mikä ainakin eilen vaikutti sellaiselta, että jopa Elviksenkin kanssa olisi mahdollista ryssiä koko homma.
Jotenkin tutustuin rataan todella huolella ja pohdin erinäköisiä vaihtoehtoja tarkkaan. Etenkin Paavoa ajatellessani tuskan hiki nousi pintaan. Kyllä me juokseminen osataan, mutta että pitäisi kääntyä? Ei ikinä.
Mutta mitä tekee Paavo? On unelma. Loistava. Täydellinen. Ja kun minäkin tämän puolessa välissä rataa tajuan niin pystyin rentoutumaan täysin ja antaa vain mennä. Koira oli kerrassaan täydellinen ja minäkin yritin skarpata loppuun asti. Jälleen olisi nolla räpsähtänyt, eikä vauhdin hiipumisesta ollut merkkejään. Alussa koira murisi mutkissa ja pyörityskohdissa turhautuneesti, kun minä jarruttelin ja varmistelin, mutta tosiaan. Se loppurata taisi miellyttää molempia.
Eikä Elviskään kakkoseksi jäänyt radallaan. Varmaa ja tasaista jälkeä ja pikkuinen oikeasti yritti ja laittoi kaikkensa peliin. Oikein piti vinkua kepeillä. Typerä hidaste.
Olinko siis tyytyväinen koiriin? Voi kai asian niinkin ilmaista. Puriko kisakärpänen? Puri, mutta ehei. Paavon kanssa vasta suunnitellaan möllejä ja Elviksen kanssa katsellaan, miten ohjatuttreenit alkavat sujua. Mutta hyvältä vaikuttaa ainakin tässä kohtaa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti