Sunnuntaina oltiin Hyvinkäällä tapaamassa poikien sukulaisia treenaamisen merkeissä.
Äärimmäisen lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen suunnaattiin auto kohti Hyvinkään koiraurheilukeskusta. Aina ei kannata luottaa navigaattoriin, harhailtiin jossain vähän muualla hetkisen, mutta sitten löydettiin kuin löydettiinkin perille [luonnollisesti paikkaan opasti ISO kyltti juuri siinä risteyksessä, jossa olimme lähteneet päinvastaiseen suuntaan].
Aamu alkoi Päivi Männistön agilitykoulutuksessa. Ensiksi Elviksen kanssa sitten Paavon.
Elmarin kanssa meno oli vähän kuin kisoissa. Kun Pallo muutaman kerran lensi ja namia alkoikin kesken radan ilmestyä pojan naamaan niin alkoi se puhtikin löytyä. Etenemishaluja löytyi niinkin paljon, että Päivi joutui joka halvatun kerta toteamaan, että Elvis loikkasi joko alasmenon [ekalla kerralla] tai ylösmenon [muilla kerroilla]. Pitäisikö ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa sittenkin vaatia pojalta hieman täsmällisyyttä?
Paavon kanssa meno oli taas oikein mukavaa. Koulutuksessa pojalta oli kyllä se paras puhti ja into [lue ylimääräinen räyhääminen ja muu sekoilu] hukassa, mutta Paavoa oli oikein kiva ohjata. Ja hetken radan yksityiskohtia hinkattua saatiinhan se koko ratakin sujumaan, jopa paremmin kuin Elvarin kanssa.
Käytiin Paavon kanssa myös Berit Niemen tokokoulutuksessa, jossa aluksi otettiin häiriötreeniä, niin että koiran piti pitää kontaktia ohjaajaan. Viereen tuleva koira vilkaistiin nopeasti, mutta muuten tähän asti tehtiin töitä varsin mallikelpoisesti. Mutta sitten Berit otti esille vinkulelun. Ja lelun luoksehan oli pakko yrittää päästää. Hyvin poika palautui takaisin, mutta hetkellisesti lelu vei kyllä 10-0 voiton. Ja viimeisenä Berit vielä hyppeli lelua heitellen ympärillämme, mikä sekin oli ihan yli suuri houkutus leluhullulle koiralle. Hetkittäin Paavo malttoi pitää kontaktia, mutta alussa hieno silmiin tapitus oli muisto vain.
Sitten odoteltiin omaa vuoroamme ja vuorollamme saatiin ottaa vähän seuraamista. Yllättävää kyllä lelu kädessä Paavo ei kyttäillyt ja tehnyt omia pikku kuvioita, josko joku ylimääräinen liike osuisi oikeaan, vaan teki varsin keskittynyttä ja upeaa seuraamista [lyhyissä pätkissa] koko treenin. Alussa en ottanut lelua esille, jolloin koira alkoi kyttäillä ja jätättää, että jokos nyt? No nyt? Nyt? NO NYT! ja teki ihan itse oma-aloitteisesti maahanmenon. Kenties jätämme liikkeestä maahanmenon hetkeksi vain hautumaan päihimme.
Otin Paavon kanssa agilitya myös omalla ajalla ja nyt löytyi myös se jokin, joka oli puuttunut koulutuksesta. Ihana pieni mies. Toisella kerralla poikaa alkoi jo vähän väsyttää, joten otettiin kepit nopeasti muutaman kerran ja jätettiin agi hetkeksi rauhaan.
Elmari pääsi äiskän kanssa metsästykoulutukseen. Oli kuulemma löytänyt jäässä olevan fasaanin ja sen enempää minua ei ole asiasta infottu. Niin hyvin siellä siis meni.
Päivän päätteeksi myös Elvis pääsi juoksemaan agiradalle miniesteillä ja oli oikein näppärä Elmari taas.
Oikein hauska päivä oli, mitä nyt aika kaukana, mutta olipahan ihan pätevä syy jättää taas kouluasiat vähän vähemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti