Eihän rata siis vaikea ollut, mutta kun tarkoituksena oli uskaltaa liikkua ja luottaa koiraan [edistystä] niin sai sitä rataa pari kertaa hioa ja löytyihän sieltä ne mielettömät käännökset.
Ihan ekaksi tehtiin rata kisamaisesti. Paavo oli jo nyt upea, mitä nyt puomin ylösmenokontaktit olivat siinä ja siinä. Pitänee alkaa opetella niille kontakteille juoksemista Mikon antamilla vinkeillä. Kaikki muu meni radalla kivasti. Vähän ohjaus tuntui olevan jumista tai semmosta "ai prkl kohta pitäisi olla jo tuolla", mutta oli kuulemma näyttänyt hyvälle.
Sitten alettiin hioa. Kolmosella piti ehtiä tehdä jonkin sortin niisto, mikä ei tuottanut vaikeuksia kun vähän laittoi töppöstä toisen eteen.
Toinen hiomiskohta oli 6-7 esteet. Ekalla kerralla leikkasin takaa seiskalla, mutta toisella kerralla piti tehdäkin niin, että lähetettiin koira putkeen ja juostiin vastaanottamaan kutosen taakse. Kiire meinasi tulla, mutta kun piti hermot kasassa, eikä ajatellut "kiirekiirekiire" niin tuolleinkin ehti ohjaamaan vallanmainiosti. Hiottiin myös sitä minne päin se kroppa oikein osottaa ja erityisesti tuossa kutosen kohdalla sai olla tarkkana, ettei koira tullut esteen vierestä. Siis katse koirassa kroppa seuraavalle esteelle jne.
Loppuosassa ei kai mitään ihmeellisyyksiä ollut. Putkelle 11 koira piti lähettää jo senkin takia, että tolpat tulivat vastaan ja siinä kohtaa pitikin olla tarkkana, että käänsi koiran ajoissa. Väärä putki kun oli suloisesti syöttinä, tai siltä ainakin tuntui rataantutustumisessa.
Seuraava rata tehtiin yllämainittu väärinpäin ja muutaman esteen kulmaa alussa vähän muokattiin ja mutkaputken pää oli sama kuin ensimmäisessä. Ensimmäisen putken jälkeen sai ottaa Paavon "vähän" tiukemmin haltuun, sillä aluksi herra pongasi puomin. Rengas oli taas rengas oikealla kädellä. Jos unohdin painottaa "rrrrrrengas" niin poika meni sulavasti välistä, tai jos lähdin ennakoimaan renkaalla käännöstä niin jälleen mentiin väliköstä. Renkaan jälkeen koira joutui siis aika rajusti jarruttelemaan käännöksessä kun en voinut ollenkaan ennakoida sitä, mutta hyvin koira selviytyi seuraavalle esteelle. Muuten rata meni aika näppärästi.
Toisella radalla ensimmäinen kerta meni siis vähän pipariksi, mikä johtui varmasti siitäkin kun allekirjoittanut vähän löysäili ohjauksessa. Pari rimaakin kun saatiin maan tasalle. Toisella kerralla kun otettiin "vähän" tiukempi asenne niin rata meni kivasti. Oikein nätisti suorastaan.
Viimeisenä otettiin vielä pienijuoksu kasikko, jossa tesmailtiin koiran irtoavuutta putkelle. Eihän minun siinä juurikaan tarvinnut töitä tehdä...
Tällainen vire kun olisi Kemissä ensiviikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti