Tänään oli sitten lepakkotreenien vuoro. Sain vihdoin vertailumateriaalia, sillä puolentoistatunnin treeneissämme oli vain lisäkseni kaksi muuta nyyppää. Niinpä sain lopuksi ottaa saman radan vielä Paavon kanssa, jota kismitti aivan kauheasti, kun Elvis sai kaiken huomion.
Elviksen silmät loistivat radalla. Siis kelatkaa agilitya! Keskittyminen oli vähän hakoteillä, kyllä sitä nyt aina sopivissa väleissä pystyi kipaisemaan puomilla ja aan alla, kun putken suu ei sattunutkaan juuri suoraan eteen. Mutta olisittepa nähneet sen olemuksen! Siis agilitya, voiko hauskempaa puuhaa ollakaan?
Kun keskittyminen alkoi löytyä niin menokin alkoi sitten olla sen mukaista. Kun Elvis päättää keskittyä niin silloin myös keskitytään. Keskitytään niinkin paljon, että esteiden itsenäinen hakeminen on sula mahdottomuus, mutta eipähän lähtenyt väärille esteille. Ja se vauhti. Ylimääräiseen sähläämiseen ja siihen vouhotukseen "jee me ollaan täällä taas!" meni hitunen aikaa, mutta muuten koirakin juoksi, etenkin jos minä määrätietoisesti edistin ja ohjasin sulavasti!
Kyllä sitä muuten taas huomasi, että Elviksen kanssa ei olla noita kontakteja alusta asti otettu niin kuin nykyisin. Eli pysäytetty tai muuta. Meidän aloitus aikoina kun tyyli oli se, että kontaktit juostiin läpi ja siitä palkka. Tänäänkin poika juoksi puomin iloisesti läpi eikä yrittänytkään mitään jarrutella. Nätit juoksarit se kyllä teki, vaikka aivan selvästi ääneni oli, että nyt prkl stoppi siihen paikkaan, missä aivan pian tulet olemaan. Mitäs sitä suotta jarruttelemaan?
Aan kontakti oli aika retardi. Aa on aina vähän semmonen "oho meni jo" [kuten Sinttu erästä kuvaa kommentoikin...]. Tänäänkin keskeltä kontaktia pystyi pieni spanielieläin sujuvasti hyppäämään ja katsoi minua, että takuu varmasti meni ihan ohjekirjojen mukaisesti. No ottihan se kontaktin, mutta...
Noh koiralla oli hauskaa, joten en antanut tuollaisten pikkuseikkojen haitata ja koiran hyväntuulisuus oli sen verran tarttuvaa, etten edes kiinnittänyt kuin nyt vasta miettiessäni treenejä, että hupsista.
Sitten Paavoon. "Se ei tunnu hakevan itse noita esteitä", oli kouluttajamme kommentti. Tällainen päivä tänään. Ei siinä, koira päätti näyttää nyt Elvikselle, että kyllä hänkin ohjaajan kanssa osaa yhteistyötä tehdä. Ja se vauhti, piti hieman laittaa töppöstä toisen eteen, kun piti keretä kikkailemaan ja edistämään putkella... Ja estehakuisuus alkoi löytyä heti kun pienensin kroppani eleitä. Suunnilleen vaan juoksin ja näytin sormenpäälläni koiralle, että mihis sitten.
Jokatapauksessa pääsen nyt vertailemaan. Paavon kontaktit ovat aivan fantastiset. Varmaan käynyt hieman lomalla treenailemassa itsekseen. Puomilla huomasi myös selkeästi poikien välisen vauhtieron. Vaikka kuinka yritin löytää sisäisen Usain Boltin tuntui kuin jäisi askel kerrallaan Paavosta jälkeen. Ainoastaan kontaktilla pysähtyminen antoi vähän mahdollisuuksia selviytyä seuraavalle esteelle.
Elviksen kanssa sain toki pinkoa, mutta hyvin pysyin pikkuisen perässä puomillakin.
Sitten tiukkaan haltuunottoon. Eräältä esteeltä kun oli suora linja puomille, jonne ei luonnollisestikaan menty. Elviksen kanssa tuttu ja turvallinen vastakkainenkäsi auttoi asiaa ja matka eteni varmasti eteenpäin, mutta Paavo jäi typeränä pällistelemään viereeni "MitäääH? Minne?". Sen sijaam Paavolle riitti vain pieni kropan liike kääntämään herran suunnaan haluamalleni esteelle, kun taas Elvis oli siinä kohtaa täysin vakuuttunut, että nyt olisi sitten puomin vuoro.
Toinen treenaja kysyikin sitten Paavon nähdessään, että hyytyykö tuo koira koskaan. Piti ihan miettiä. Vielä en ole ainakaan semmoista ihmettä nähnyt.
Ilmoitin Paavon päivällä Kemin pakkasralliin. Neljään starttiin ja luonnollisesti hyppyradat jätin väliin [äidin vaatimus oli, että korkeintaan neljään starttiin ja kuudesta startista sain sitten valikoida sopivat radat...]. Kisoihin mennäänkin sitten erinomaisen valmentautuneina. Sunnuntaina meidät bongaa Hyvinkäältä yhdessä muiden Jangas-kasvattien kanssa. Ainakin Paavon kanssa päästään Päivi Männistön oppiin agilityssa.
Sitten ensi viikolla olisi taas treenit ja sunnuntaina valmennusringin tapaaminen. Valmentajana tällä kertaa Anna Ström.
Ja sitten taas treenit, joiden jälkeen kisat. Kyllä me vielä keritään kehitellään ongelmia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti