Tuleeko tänäänkin yhtä pimeää, kuin Viljonkan ajatuksissa on päivisin?

-muumipeikko-

Tänään taas treenailtiin. Treenien 15 esteen pätkä oli otettu kai jostain Janita Leinosen radalta ja osassa kohtaa oli jo valmiiksi mietitty, kuinka este tulee ohjata, eli ei taaskaan auttanut mennä siitä mistä aita on matalin...

Treenithän eivät alun alkaenkaan alkaneet mitenkään maireasti. Minä kun onnistuin tiputtamaan puomin alasmenolankun varpailleni, joten juokseminen oli yhtä tuskaa. Tähän kun lisättiin se, että Paavo suorastaan hölmistyneenä katsoi, että nytkö sitä sitten saisi ihan itse irrota, eikä luonnollisesti irronnut mitenkään liikaa, ainakaan oikeille esteille, niin sitä oli taas pakko juosta.
Rataa kuului sylkkäri, saksalainen ja sitten yksi hyppy-hyppy-putki pyöritys tehtiin muutamalla eri tavalla [jaakko- black lap tai niisto tai valssi-twisti] ja loppukeppiräpellys.

Ensimmäiset hypyt eivät ottaneet onnistuakseen. Koira hölkkäili omia reittejää ja katsoi minua juuri niin kuin Elvis katsoo minua toisinaan kisoissa "Meitäkö on kaksi täällä?". Siinäpä sitten ensiksi manasin koiran ja sitten itseni, miksi hemmetissä intoilin maanantaina ja ilmoitin Paavon(kin) Joensuun kisoihin? Ei mikään fiksu liike.
Niinpä jalan takia hammasta purren ja päälle erittäin tiukka ja napakka äänensävy käyttöön... Toimi. Onnistuttiin. Ja minäkin jouduin keskittymään liikkeisiini ja ohjaamiseeni erityisen tarkasti [kivulias varvas piti asiasta huolen] niin johan koira kulkikin varsin määrätietoisesti lähes koko matkan oikeisiin paikkoihin [putkeen eksyttiin pari kertaa...]. Oli se hieno.
Tänään vaan Paavollakin oli selkeästi paras vire kateissa. Yleensä Paavo odotellessa nukkuu jaloissa, mutta nyt ulistiin ja vikistiin ja rehattiin ja haisteltiin ja... Ei ehkä olisi pitänyt käyttää koiraa koirapuistossa päivälenkillä muiden koirien kanssa leikkimässä.

Viikonloppuna olisi epikset hallilla, kenties eksytään sinne ja viikon päästä tosiaan sitten kisailemaan...