Jälleen pyörähdettiin hukka-hallilla ja voin sanoa, että nyt jos koskaan se kisakärpänen ihan vain pikkaisen puraisi... Äitikin jo myöntyi, että sitten ensivuonna jo aivan alussa, jos treenit jatkuvat tähän malliin.
Ennen kuin päästiin ensimmäiselle varsinaiselle radalle, käytiin Paavon kanssa ottamassa verkkokeppejä ja vähän aata. Menivät hyvin.
Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, etteivät mittasuhteet ole sitä mitä pitäisi ja muurin ja tokan hypyn kulma oli jotenkin erilainen. Niin ja syöttiesteet ja pylväät jätin suosiolla piirtämättä.
Paavo oli _upea_. Kerralla läpi ja vauhtia riitti. Radan idea oli siis takaakierrätykset, joita ollaa tuon pikkuisen kanssa jonkin verran otettu. Tiet olivat pienet jaja... Koira haki kepit. Hieman kaipasi käden tukea väärältä puolelta, mutta lopputreeneissä ei koira enää katsellut missä minä hiippailin [leikkasin kepeillä ja sellaista]. Koska rata meni kivasti treenattiin kepeille lähetyksiä ja eripuolilla ohjaamista. Koira oli taitava, kunhan muistin antaa tilaa kepeille lähettäessä.
Loppuun vielä tuo loppukierrätysputki homma ja sitten harjoittelemaan toista rataa.
Vähän enemmän juoksemista ja sitten lopussa tiukkoja välistä vetoja, jotka eivät muurilta hypylle millään meinanneet onnistua. Jotta sain koiran edes suunnilleen kääntymään tiukasti juoksemisen jälkeen medimuurilta luokseni, sain itse juosta tuon juoksusuora lähes koko matkan selkä edellä... Et silleen, kuka sitä nyt turhaan kääntymään...
Lopuksi sain toki juosta ihan loogisestikin ja sain käännettyä koiran oikeinpäin esteille. Koira tekii upeaa jälkeä, vähän tiukat mutkat hermostuttivat, että piti murahdella turhautuneesti, mutta muuten koirallakin tuntui hauskaa olevan.
Loppuun vielä juostiin semmoinen ympyrä rata, ja tuolloin saatiinkin ihan kunnon höiriötreeniä, kun seuraavan ryhmän ryhmäläiset rakensivat omaa rataansa [meni vähän toisten treeniajalle...].
Lyhyesti siis sanottuna: Paavo oli paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti