-Niiskuneiti- ?
Valmennus takana ja hauskaa oli. Tänään valmentaja toimi Mikko Nurmi ja kuva radoista tulossa heti kun saan kameran ja nuo ratapiirustukset [, jotka oli osallistujille ihan monistettu erikseen] saman katon alle.
Paavo oli oikein mainio. Irtoava ja menevä ja ohjaaja oli paikoin kusessa, kun olisi pitänyt juosta koiran edellä. Radat olivat siis pitkillä este väleillä, jotta ohjaajat saivat juosta.
Ratojemme kulusta voisi sanoa sen, että umpiputkeen Paavon ohjaaminen tapahtui "palveluskoira" tyylillä [joo siitä tuli nyt palveluskoira. terrierityyli ei tuottanut yhtä säpäkkää tulosta]. Kun lopussa sitten sanoin, et Paavolla on päiviä, jolloin putkeen ei mennä uhallakaan niin se aiheutti jokaisessa osallistujassa peittelemättömän hämmästyneisyyden ja parit naurun tyrskähdykset. Tänään Paavolla oli putkipäivä, ellei toisin tiukasti sanottu.
Mutkat menivät pääsääntöisesti aika ketuiksi. Meinasin viime postaukseen kirjoittaa, että nyt mutkatkin olivat pienet, kun pidin pääni kylmänä. Tänään ei pää pysynyt kasassa vaan ajatus "kiirekiirekiire" tuotti pienoisia ohjausongelmia.
Kontaktit olivat täydelliset. Joo, nyt kun ollaan hinkattu juoksareita ja pitkästä aikaa pysäytin Paavon niin johan löytyi tomerat 2on-2off:t. Jokakerta.
Ensimmäistä kertaa agilityharrastuksen parissa kouluttaja kiinni erityistä huomiota puomin ylösmenoihin. Arvatkaas kenen ylösmenot ovat siinä hilkulla? Köhköh. Saatiin siis jotain uutta harjoiteltavaa [längillä].
Ja kepit. WAU. Ollaan nyt treeneissä jouduttu aina hinkkamaan niitä kyllästymiseen [no ei ihan] asti ja otettu vähän takapakkia, mutta tänään Paavo teki ne taas kuin vanha tekijä, ihan sama missä minä oli. Ja sukellusliike löytyi taas pitkästä aikaa sekopäisen meuhaamisen tilalle.
Hauskaa oli, vaikka yhdessä kohtaa sain luvan vaikka heittää muutaman ärräpään käskyyni, sillä Paavo päätti yrittää mennä putkeen vaikka väkisin ja kaarethan siinä venyi. Tuli kuulemma Paavo PERKELE aika luonnollisen kuuloisesti. Kääntyi hyvin.
Nää treenit nyt kuitenkin osoitti sen, että jos kisoissa olisi satavarma kolmikaarinen niin mun pitäis vaan seistä keskellä rataa ja innoissani olisin jo ilmoittamassa herraa kisoihin. Mutta kun siellä radalla on aina se yksi kohta, joka me kustais varmaan aika pahasti. Ohjaaja ainakin. Kenties odotamme sinne pakkasralliin, sillä Joensuun ilmoittautuminen olisi maanantaina.
Niin ja minä sain syystä tai toisesta hirveän inspiksen alkaa taas kohotella kuntoa tai lähinnä noita juoksuspurtteja ja äkkikäännöksiä pitäisi alkaa taas tehdä. Kuka lienee keksi, että lopetti salibandyn ja koulun jalisjoukkueissa hyppimisen... Ei ehkä fiksuin päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti