-Juksu-
Kisat taas korkattu ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis kisoista.
Olin jotenkin tositosi vakuuttunut siitä, ettei Elvikseen saa minkäänlaista eloa radalla, etenkään kun esteet olivat 20-25 senttiä korkeammalla kuin tavallisesti treeneissä [köhköh].
Olin väärässä. Todellisuudessa ohjaajalta puuttui se elo radalta.
Ei sillä, rimojen korkeus selkeästi hidasti pikkuista, mutta kolmen koon [kuljetus-, kustannus, ja kannatus] taustatiimi oli aivan tohkeissaan, kuinka lujaa Ellu pinkoi. Minusta Elvari kipitti sellaista tasaisen tappavaa tahtia.
Nyt edettiin vähän tavoitteissa, siis vauhtia kisoihin.
Ensimmäinen rata oli virhepisteitä katsellessa täysi fiasko, mutta virheet ohjaajan piikkiin. Ensimmäinen virhe jo kolmannella esteellä. Jo rataantutusteassa huomasin, että putkenpää olikin aika kaukana ja selkä edellä meneminen ei ehkä olisi se fiksuin vaihtoehto. Niinpä hinkkasin tutustumisessa sitä kohtaa, jotta varmasti muistaisin oikean linjan olisin peittämättä putken päätä...No arvatkaa muistinko oikean linjan? En tietenkään ja siitä viitonen, kun koira viipottaa putken ohi.
Putken jälkeen ei sitten enää paineita. Pyrin edistämään radalla mahdollisimman paljon ja putken jälkeiselle puomille olinkin koiraa reilu puoli puomia edellä. Yleisöstä kuului kauhun ja ihailun sekainen huokaus, kuinka paljon uskalsin edistää... Loput virheet sattuivat hypyillä ja pituudella.
Olin yllättynyt kun Elvis suoritti okserin tavattoman upeasti. Ei tipputtanut rimaa, mutta teki mahdollisimman tiukan käänöksen muuriin. Niin ja muuri suoritettiin varmasti vinottain. Ensimmäinen moka sattui pituudella. Olin ihan kujalla ja tajusin kesken pituuden, ettöä seuraavan esteen jälkeen pitäisi kääntyä. Niinpä härvelsin jotain käsilläni ja koira jäi tuijottelemaan ohjaajan menoa. Pituuden vika palikka kaatui, mutta meno jatkui. Seuraavalla esteellä sitten kujalla olo jatkui.
Tässä kohtaa minun koulutuksissani olleille: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon. Koira oli jo selkästi kääntymässä esteellä, kunnes karjaisin hyvin tiukan tässä käskyn, juoksin selkä edellä jonnekin suunnitelmistani poikkeavaan paikkaan ja niinhan se rima tippui ja kaarre venyi. Sitten putkeen ja siitä seuraavalle hypylle. Hypyn aikana muistin, että siinähän minun oli tarkoitus valssata ja äkillinen muutos vauhdissani [tuli hiukan kiire] hämmensi pikkuista sen verran, että sieltä se rima taas kolahti alas. Loput kolme estettä aa-keinu-hyppy. Jätin koiran keskenään suorittamaan keinua ja juoksin viimeiselle hypylle. Älä oleta vaan ohjaa. En ohjannut ja ohitettiin viimeinen hyppy, siitä hylätty.
Kontaktit radalla olivat upeanupeat ja koira oli hienonhieno. Harmi vain, että ohjaajalta puuttui se tsemppi tänään.
Toinen rata oli vielä kaaoottisempi. Videolta katsottuna se ei tosin näytä ihan yhtä katastrofaaliselta, mutta ajatukset harhailivat vähän jossain muualla.
Tein lähdön olevinaan varmaksi, ettei koira singahda selkeään syltti putkeen. Sinne se kuitenkin sinkosi ja sen jälkeen emme voi puhu enää ohjaamisesta vaan radan läpi juoksemisesta. Kokeilin kuinka Elvis kestää aalla edistämisen -> ei kestänyt. Ehkä tuurilla etutassujen kynnet osuivat kontaktille. Tämän kokeilun seurauksena unohdin seuraavalle esteelle tarkoitetut suunnitelmat ja se sitten ohitettettiin ja sitten olikin jo muuri ja sen edessä pyörähdeltiin.
Seuraavalle esteelle tein viime hetken pelastuksen. Olin jo ohjaamassa väärälle puolelle, mutta sain kuin sain vedettyä koiran oikealle puolelle. Videolla tämä näyttää jopa hyvältä ohjaamiselta, eikä sähläämistäni huomaisi. Sitten olikin onnistunut pätkä. Jopa ohjasin. Juoksusuoralla taas juoksin ja jätin ohjaamisen vähemmälle. Yksi este ohitettiin ja Elvis melkein meni aalle. Videolla putkeen lähetys [koiran selkäni takaa äkillinen puolen vaihto] näytti varsin luontevalta persjätöltä kesken suoran, mutta radalla se tuntui vähän tökstöks kohdalta. Suoran jälkeen ajattelin vain maalia ja viimeinen hyppymutka venyi ja yksi putki ohitettiin huolimattoman ohjaamisen takia.
Jälleen koira oli siis hyvä, mutta minulta vain puuttui se kipinä ohjaamiseen.
Jäi siis erinomaisen hyvä fiilis. Parin viikon päästä Jyväskylään.
Kisoissa ohjaajani ja treenikaverit saivat minut melkein innostumaan Paavon kanssa kisoihin, mutta tjaa. Odotetaan Kemin pakkasrallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti