Varkauden kisat olivat jo ilmoittautuessamme hieman kortilla. Äidillä oli torstaina treffit lekurin kanssa ja tapaamiseen saattoi liittyä istumisongelmat, joten se oli yksi tekijä ehkä voimme lähteä kisoihin. Toinen huolenaihe oli minun jaksaminen. No eihän se mikään syy ole, minähän jaksaisin mennä agilitykentälle vaikka jalat pakatissa ja pää kainalossa, mutta nyt syy olisi ollut vähäiseksi jääneet yöunet. Kotiuduin tänäaamuuna äidin luokse siinä puolen neljän aikoihin Helsingistä ja lähtö kisoihin olisi ollut kahdeksan pintaan. Nämä syyt ja selitykset eivät kuitenkaan estäneet ilmoittamasta koiraa kisoihin ja ihan vielä eilen aamulla ajattelin hurjaa menestystämme tämän päivän kisoissa. Toisin kävi. Eipä menty kisoihin.
Paavollahan rokotukset ovat merkitty melko epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti, millon herra on rokotettu ja milloin ne vanhetuvat. Kirjasessa lukee vain voimassa 2/2010. Jossain kohtaa muistaakseni tosin lukisi se tarkempi päivämääräkin, mutta yleensä tuo voimassa kohta vain luetaan kun rokotuksia tarkistetaan. Olinpa sitten varannut eläinlääkärin eiliselle aamulle ja äiti sai käyttää pojan lekurilla minun ollessani Helsingissä.
Olin saanut puhelun puolenpäivän aikoihin. Mielenkiintoista.
Perustarkituksessa oli käynyt ilmi, että Paavolla on ainakin toinen anaalirauhanen tulehtunut (pahasti) ja molemmat tyhjennettiin. Tulehdukseen annettiin antibioottikuuri. Koirani on nyt siis erinomaisen hyvin doupattu, emmekä kuurin takia saaneet edes rokotuksia pojalle.
Tänään sitten sain lisää jatkoa tapahtuneesta. Perustarkastuksen käännekohdat eivät suinkaan jääneet tulehtuneisiin anaalirauhasiin vaan ensiviikolla pitäisi soittaa sitten jatkotutkimuksia varten toiselle klinikalle, josta löytyisi vaadittavia laitteita. Kuunnellessaan stetoskoopilla[kai se on stetoskooppi?] sydäntä oli sieltä kuulunut suhinaa.
Diagnoosi= sydämessä vingahtava sivuääni.
Ultrakuvassa ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa, mutta varmuuden vuoksi tarkat sydänääneet olisi hyvä käydä kuulemassa. Samalla reissulla Paavon simmutkin tutkitaan vihdoin.
Muuten poika on varsin terveessä kunnossa ja moiset seikat terveydessä ei näy millään tavalla ulkoisesti. Olin siis melko järkyttynyt kuullessani, ettei Paavolla ollutkaan kaikki priimakunnossa.
Oli eläinlääkäri kehunut Paavon "trimmikuntoa", millä tarkoitettiin lihksistoa, eikä suinkaan tuota hapsuttavaa trimmausta, vaikkakin trimmausjälkeäkin oli kuulemma kehuttu.
Äidin kertomuksen perusteella ell oli ollut ihan pätevä, vaikkakaan minulle on hieman mysteeri, miksi koiralle annetaan antibiootit, jotta anaalirauhaset pysyisivät tyhjinä. Olihan siellä kyllä joo se jokin tulehdus, mutta joillakin tapauksilla kun ne antibiootit nimenomaan aiheuttavat sitä, että ne rauhaset täytyvät sitten itse tyhjentää. Ja toivoipa eläinlääkäri myös, että pääsisi mukaan kuulemaan ell Pekka Halosen [jolle viemme seuraavaksi Paavon] kommentit Paavon sydämestä. Ainakin se on kiinnostunut tapauksesta...
Tuo anaalirauhasten täyttyminen oli toivottavasti yksittäistapaus, sillä muutenhan tuomiona olisi leikkaus ja tämä vaihtoehto on kaikkea muuta kuin suunnitelmiini kuuluva.
Tänään sitten olikin todentotta raikas talvisää ja kävin erikseen poikien kanssa lenkkeilemässä ja kuvailemassa. Ei taas mennyt kuvaushetket niin kuin piti [tai kamera (joka muuten näiden tempaustensa ansiosta etsii piakkoin uutta ja kärsivällistä kotia) ei ollut ihan mukana juonessa], ja kuvat olivat pääsääntöisesti kaikkea muuta kuin tyydyttäviä. [= helpolla päästäkseni olisin halunnut käyttää automaattitarkennusta -> eipä toiminut. Eikä kameran säädötkään tuntuneet nyt oikeen nappaavan vaan aivan ääriarvoillakin kuvista tuli samanlaisia.]
Kuvasatoa tulossa vähitellen eri postauksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti