The Dream is over

Nyt ovat treenit takana ja allekirjoittanut on tosi hämmentynyt. Siis todella hämmentynyt. Olen aina pitänyt Paavoa hitusen tavallista walesia nopeampana menijänä ja semmoisena, että agivalion arvo on suorastaan lähes helpo(hko)sti saavutettavissa, mutta tänään laitettiin vähän jäitä hattuun.
Jostain syystä iski kamala himo keksiä kaikkea vauhtisuorituksia ja muita uusia viritelmiä jakkaran avulla, jotta niistä mutkista kovassa vauhdissakin saataisin idioottivarmat. Niin ja aalla olleet länget sytyttivät juoksari-innostukseni yhdessä treeneissä kellotettujen aikojen kanssa.

Ensiksi on kyllä hieman puolustauduttava ja sanottava, että Paavo ei ollut parhaimmillaan, tai siis se säpäkkyys ja se vauhti [etenkin videolla vauhti on jo kateissa] puuttui menostamme täysin. Niin ja päätin rataantustuessa etten edes niissä herkullisissakaan valssauspaikoissa valssaisi. Totesin viimeistä videota katsoessa, että eräässä tilanteessa mutkaa olisi saanut pienemmäksi valssaamalla.

Ideana oli tänään katsoa, kuinka hyvin tunnet koirasi. Ensiksi harjoiteltiin rata ja tehtiin se sitten virtuaalikoiran kanssa aivan samalla tavalla kuin tekisin radan Paavon kanssa. Tämä rata kellotettiin. Sitten otettiin koirat ja tehtiin rata. Meidän radalla poika karkaili iloisesti putkeen ja ei ollut ollenkaan hyvin hanskassa käännöksissä -> oikein silmiä särki mutkat. En sitten tiedä, miten aikamme oli laskettu, mutta 20esteen radalla onnistuimme kellon mukaan kuluttamaan 38sekuntia. Ilmeisesti putkipyrähdykset oli jotenkin miinustettu ajasta. 38 sekuntia ei_niin_suoraviivaiselta radalta ei ehkä aluksi tunnu niin pahalta, mutta kun vertasin aikaa toiseen koiraan, jota pidän ehkä kenties lähes yhtä nopeana kuin Elvari, oli heillä aika sekunnin parempi. Niin ja virtuaalikoirani kanssa olin suorittanut radan 24sekunnissa [ja tämänkin tein aavistuksen hidastellen ja joitakin kohtia varmistellen], joten ohjaukseni laatu ei ainaakan ehtimisestä ole kiinni. Karu paluu arkeen!

Keskuteltiin Paavon kanssa, kuinka suoran jälkeen olisi ihan hyvä kääntyä edes "pikkasen" pienemmin. Kun meitä ennen ollut koirakko katsoi toisen kierroksen rataansa videolla menimme hinkkaamaan Paavon kanssa keppejä. Ensiksi meno oli odotettu RÄYRÄYMURRRRÄYRÄYPRKLRÄYRÄRYMUURRRRRRRRRÄY... Kun hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin [kyllä nyt hinkattiin keppejä, tätä ihmettä en ole aikoihin tehnyt] alkoi murina vähetä ja keskittyminen olennaiseen löytyä.
Tuli meidän vuoro kellottaa uudestaan ja kuvauttaa ratamme. Koira oli huomattavasti paremmin hanskassa kuin ensimmäisellä radalla, mielestäni vähän liian lähesriippuvainen. Nollalla tarvittava pätkä, mutta lisäesteet [putki+kepit] menin ryssimään kun koira ohitti putken. Siitä pieni kiepsahdus ja kepit. 22 esteen rata 36sek ja se oli sentään radan nopein aika, mutta VAIN puolisekuntia nopeampi kuin yhdeksänvuotiaan borderterrierin. Toki se putkelta kieltäytyminen, mutta...
Videota katsellessa aika 51 sek... mielenkiintoista ja hupsista Paavohan näyttää suorastaan todella hitaalta (ei se oikeesti).
VIDEO ja ennen sitä voisin hieman niitä sekunttisyöppökohtia arvioida. Esteet 1-5 menivät hyvin, mitä nyt 2. esteen jälkeen koira olisi voinut suoremmin tulla kolmoselle [ylimääräistä kiemurtelua=ylimääräisiä sekunteja] vitoselle ennakoin jopa omastakin mielestäni suorastaan hyvin. Kutosen jälkeen olisi ollut sujuvampaa tehdä valssi, jonka ansiosta en olisi kerinnyt edistämään kasille niin paljoa. Nyt kuitenkin persjätöllä koira tiukasta otteestani huolimatta kartaa pitkäksi ja siitä ylimääräisiä sekunteja ja huono tie seuraaville esteille. Kasilla olin _aivan_ liian ajoissa ja takanaleikkaus on hirveää katsottavaa. Kyllä se onnistuu ja koiran tie näyttäisi olevan oikea, mutta vauhti hidastuu. Yllätävää kyllä ysillä joudun odottamaan. Tätä en ottanut huomioon virtuaalikoirani kanssa. Twisti onnistui viimein niin kuin sen kuuluisi ja hengetönkäännös 11-12 välissä todettiin jo ensimmäisellä radalla toimivaksi. 13 kiva ennakointi, mutta kroppa harottaa minne sattuu [olisi pitänyt olla jo valmiina menosuuntaan, kuten kunnon niistossa pitäisikin] ja kiirehdin liikaa edelle -> koira hyppää suoraan ja jää aavistuksen selän taakse ja kaikkea muuta kivaa = ylimääräistä aikaa tuhlaantuu. 17 esteelle jälleen liian edellä ja takaleikka jälleen liian jyrkkä. Koira kyllä kääntyy, mutta hidastelee riittävästi kääntyessään. Putkella oletan, en ohjaa ja koira seuraa minua [tämä kyllä aika positiviistakin koiran osalta, sillä ensimmäisellä radalla moinen virhe ei olisi tullut kuuloonkaan]. Kepit kivat.

Mutkiamutkiamutkia ja malttia. Paavo ei kuitenkaan mikään maantiekiitäjä ole, vaikka kovasti sitä toivoisinkin. Sen kun saisi taottua pieneen päähäni niin mutkatkit varmaan pienenisivät.
Elmarinkin kanssa otettiin aalla länkiä ja silti poika onnistui aivan loppumetreillä pomppaamaan niin, etteivät etutassut olleet maassa ja takatassut kontaktilla vaan niin, että kontaktilta loikka ja kaikki tassut maahan...

Lopuksi sitten teille kaikille ja vähän muillekin päivitys Paavon tilasta noin niin kuin muutenkin. Eläinlääkäriä en onnistunut saamaan tänään päivällä kiinni [kun sain numeron viimein käsiini], mutta huomenna olisi aikaa pommittaa päivystystä koko päivä. Silmiä en onnistukaan samaan syssyyn kuvauttamaan, sillä silmäkuvaaja tulee klinikalle toukokuussa, jolloin on joukkotutkimus ja jonne olemme Paavon viimeistään viemässä. Mutta koira jatkaa edelleen terveeltä vaikuttavaa elämäänsä ja kuurikin näyttäisi tablettien määrän mukaan loppuvan päivän kahden päästä. Ehkäpä tuosta pojasta vielä terve tulee lääkäreidenkin silmissä.