Pakkaset ovat taas täällä. Viime viikko oli niin luksusta, kun mittari näytti enemminkin nollaa kuin kahtakymppiä. Juoksulenkit kuuluivat siis viime viikon ohjelmistoon ja kelit olivatkin siihen mitä mainioimmat. Muutenkin nuo hieman miinuksen puolella kelit sopivat varsin mainiosti. Eivätpähän lumet vielä sulaneet, sillä odotan niitä ihania kurakelejä hieman kauhuissani. Ärsyttää jo valmiiksi ajatella, miltä se koira näyttää lenkkien jälkeen ja se kaikki hiekka ja... ARGH. Tuolloin käy vain sääliksi kämppistäni, sillä se pieni läpijuoksu eteisen halki riittää sotkemaan eteisen aika lailla. Ja minun huone. Jotenkin koira onnistuu kantamaan hiekkaa huoneeseen ja koska minä en ole mikään siivousintoilija etenkään kun imuri sanoo itsensä irti vähintään joka toinen käyttökerta, ei kutsuja heru vieraille luokseni. Voisiko ne kurakelit vain ohittaa kiltisti ja siirtyä suoraan kesään?
Poikien elämään on mahtunut myös hieman temppuilua. Molemmat pojat ovat opettelleet mönkimään. Paavosta pöydän ali meno on kivaa, muuten mönkiminen on vähän vaiheessa. Elvis taas opetteli väärän tavan. Poika tekee paikoitellen niin, että takakroppa nousee ylös ja työntää ruhoa eteenpäin. Ehkä se käy noinkin.
Tokoiltukin ollaan. Tai noh vähän kotitokoiltu. Elmarin kanssa lähinnä leikitään lelun kanssa (lumihangessa) ja väliin joku käsky. Toisinaan pojalta valuu suusta oikein kuola, sen verran hauskaa yhdessä tekeminen voi olla.
Paavon kanssa ollaan kanssa tehty vähän vauhdikkaampia pätkiä. Juoksenneltu ja kävelty ja otettu lyhyitä seuraamisia. Ja noutoja. Ja annettua tassua. Tassun antaminen on kyllä ihan liian vaikea liike Paavolle. Poika ei vieläkään osaa ilman apua antaa tassua. Onhan se tassun nostaminen käskystä vaikeaa ja monimutkaista, ei pieni spanieli voi sellaista tajuta.
Tänään oltiin agitreeneissä. Ratana toimi Juha Oreniuksen kehittelemä harjoitus ja olihan siinä ihan kiitettävästi vääntelemistä, mutta kun koirana on tuommoinen nykyisin maailman paras agikoira Paavo, ei rata tuottanut vaikeuksia. Alussa mutkat venyivät paikoin ja kerran sännättiin putkeen, mutta sen jälkeen homma alkoi luistaa. Kun sitten rata tehtiin lopussa kisanomaisesti tehtiin tyylikäs nolla. Siis tyylikäs nolla. Mutkat pieniksi ja rata vauhdikkaasti puhtaasti läpi. Saan siis mennä kisoihin huolestuttavan rauhallisesti. On se vain hieno.
Elmerin kanssa otettiin väliaikanumerona aata. Se on Elvis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti