Äiskä ja Elvis muuttivat Kuopioon. Ihan kivaan paikkaan, jossa on taivaalliset remmilenkkimaastot. Sen verran vilkas kuntoreitti, etten poikia kehdannut vapaaksi päästää, ties mitkä mummelit haukkuen säikytelleet ojaan...
Olen ollut kokeiden ansiosta varsin laiska ja saamaton. Sen verran viitsin, että tehtiin Paavon kanssa kaikki tokoliikkeet tänään pikaisen aamulenkin aikana rimpsuna läpi. Paikallaolo ei ollut kuin vajaan minuutin, mutta sitäkin tehokkaampi ja toimivampi.
Ja ihan tosi. Kuka on vaihtanut mun pikkuisen Paavo Perkeleen? Herra tekee kaikki ihan kympillä ja jos käskyjä ei kuulua niin alkaa mieletön käskytys, et nyt hitto soikoon jotain toimintaa! Lisäksi huomasin, että peruutus alkaa sujumaan. Peruutustahan alettiin opetella noin pari viikkoa sitten. Tähän mennessä herran kalloon liikkeet ovat hyvällä tuurilla pesiytyneet parissa vuodessa. Vuosi ja viikko sama asia. Sivulle tuloa ollaan toki ahkerasti edelleen väännetty ja kierretty ties mitenkäpäin. Paavo on viimein tajunnut, että toisinaan riittää sen pelkän takaliston vippaaminen ja voi että. Herran silmissä palaa häpeilemätön itseensä tyytyväisyys kun ihan itse ensimmäisen kerran keksinyt homman helpomman version!
Juu ja jakkaran ympäri ollaan kierretty. Alkaa sujua vähän kaikista mahdollisista paikoista.
Viikonlopun hommiin [mutsin muuttolaatikoiden purkamisen lisäksi] ajattelin listata länkien korjaamisen. Nyt alkaa kaikki muu olla hanskassa, mutta haluan nopeat kontaktit. Siispä länget korjattavaksi.
Koeviikkokin loppuu sujuvasti huomenna. Tarkoitus nukkua ensiksi kunnolla [kolmen tunnin yöunet viikon ajan alkaa painaa ja pahasti] ja sitten taas tehdä tavoitteita ja suunnitelmia. Olen vain niin innoissani kun homma alkaa viimein ihan vakavasti luistaa Paavon kanssa ja Elviskin pääsee nyt treenaamaan kanssani. Seuraavat agikisatkin tiedossa Elviksen kanssa. Pitäisi vain saada lähiaikoina aikaiseksi ilmoittautua kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti