Ei sillä, Paavo vietti autossa pitkiä päiviä ja nuotiolla ollessa sai leikkikaverikseen vuoden vanhan sakemannin. Muuten Paavon ja hirvien tapaaminen jäi sorkkien haisteluun ja muuhun epämääräiseen.
Tosiaan lauantaina alkoi metsästys ja piiitkästä aikaa pääsin isän ja KOIRAN mukana metsään. Ei siis tarvinnut koko päivää passissa seistä ja palella. Päivästä tulikin pitkä ja sen metsäpläntin osaisin vaikka ulkoa opastaa, sillä sitä kierrettiin ristiin ja rastiin. Kiitos parin hirven ja isän ilmiömäisen havaintokyvyn [mm. isä kävelee suoraan hirveä kohti ja tajuaa sen vasta sitten kun ilmaisen, että tuossa se oli ja tuonne se meni]. Ja sitten kun hirvi on kiikarissa [minulla kameran linssissä?] niin mitä tekee kamerani. Sain zoomattua juuri loistavasti koiran ja hirven samaan kuvaan ja siitä olisi tullut takuu varma vuoden luontokuva [köhköh], mutta sitten. Painan nappia ja ruudussa lukee "akku loppu". Kiitos tästä.
Päivän saldo kaksi hirveä [kolmas pääsi livohkaan] yksi edellä mainittu mallini. Hirvenhaukkujana toimi yksi nykyisistä henk. koht karhukoirasuosikeistani Viki aka Kilper Viikinki. Tunnetaan myös Arskan isänä.
Kun sitten auringonlaskun aikaan saavuimme kämpille alkoi nylkeminen. [IYH] Tähän traditioon en vieläkään suostunut mukaan vaan käytin aikani kuvailemalla Paavoa [ja vähän Vikiä].
Ilta menikin sitten perinteisesti iltaa viettäessä...
Seuraavana päivänä jäinkin sitten suosiolla autoon. Ei oikein tehnyt mieli mennä rämpimään metsikköön passiin. Ei sillä, ei kävelykään liiemmin innostanut. Tällä kertaa metsässä haukkui Arskan puoliveli Jusu, oikeaa nimeä en vahingossakaan muista. Kun vihdoin minulle luvattiin, että voitaisiin lähteä kotia kohti niin eikö ihanarakas veljeni vielä viitsinyt ampua yhden hirven. Siispä pari tuntia lisää odottamista. Nyt kamerastani oli oikeasti loppunut kokonaan akku, vääntelipä sitä mille asetuksille hyvänsä, niin ei voinut edes kuvailla. Ja muka naisia joutuu aina odottamaan...
Viikonloppua siis vietetty metsällä tulijaisena isokasa painajaisia hirvikärpäsistä. Voin sanoa, että saivat kyllä metsämiehet naureskella menolle koko sydämensä kyllyydestä ainakin ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä olin jo sen verran karaistunut, että pystyin itse listimään epämukavat pikku ystäväni. Tämä viikko menee oikeasti kokeisiin panostaen ja agiryhmiä jännittäen.
// täytynee tehdä lisäys. Hu-pun sivuille oli ilmoitettu ryhmät ja noh. Paavon kanssa pääsemme keskiviikkoisin treenailee 17.30-19.00. Juuri se päivä, jolloin joka jaksossa neljään asti koulua. Äiskä kuskaa ja aika hemmetin lujaa.
Ja sitten Elvikseen. Se huonoin mahdollinen päivä [etenkin jos kisoja on lauantaisin] ja aika. Kyllä treenaamme perjantaisin 20.30-22.00. Hullujen hommaa, mutta noh. Kenties on luotettava, että ne kolmosten kisat ajoittuvat sinne sunnuntaille niin ei aina tartteis kehitellä edellisenä iltana kisoihin ongelmia.
Tiian valmennusringistä ei ole kuulunut vastausta, mutta sitä odotellessa.
Poikien kouluttajina toimivat Lea Heiskanen (kisaa borterterrieden kanssa kolmosissa) ja Johanna Väisänen (kisaa villakoiriensa kanssa kakkosissa ja kolmosissa. Vanhempi koira ainakin jo agivalio...) Edellä olevat siis Paavolla. Ryhmä on siis kisavalmiiden ryhmä ja kouluttajat ainakin kokeneita kouluttajia. Innolla odotan.
Elviksen ryhmässä kouluttajia on neljä. Essi Saarela [sama hemmo kuin junnupäivänä], Mimmu Ojainväli [Harrastanut agia iät ja ajat. Eli kokemusta ja tietotaitoa löytyy], Sanna Katainen [Omistaa pari borterterriäriä. Yksi agivalio] ja Ninni (tai Niina?) Rissanen [Ellen väärin muista niin ainakin kisasimme samaan aikaan ykkösissä, eli, itseäni millään tavalla kehuen, kokemusta löytyy]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti