Aikajärjestys. Eilen huomasin lehdessä, että illalla esitettiin Dirty Harry, jota (myönnetään) en ennen eilistä ollut koskaan kokonaan nähnyt (se alku ei vaan ole aiemmin tenyt vaikutusta). Olen katsonut velvollisuudekseni nähdä edes kerran tämä kys. leffa kokonaan ja eilen oli sopivasti aikaakin...
Aika liikkis päähenkilö se Dirty Harry. En vain sitten tiedä, jos nimi on enne niin tässäpä muutama sitaatti leffasta:
- Meidän Harrymme ei suosi ketään. Hän vihaa kaikkia tasapuolisesti
- Nyt tiedät, mistä Likainen Harry tulee - Saan kaikki likaiset työt.
Niin ja toki otsikko on otettu myös leffasta.
Mutta asiaan.
Oltiin treenaa agilitya. Tälläkään kertaa emme yksin kentällä saaneet olla, mutta mtn yhteistreenejä emme pitäneet. Molemmat kun harjoiteltiin kaikkea yksittäisenä. Oikein hyvää häiriötreeniä, eikä Paavo edes vilkuillut sinnepäin. No okei muutaman kerran katsahti, mitä toinen meuhkaa niin hirveästi, mutta silloin kun herra teki jotain niin sitten keskityttiin tehtävään.
Tehtiin taas tuttuja ja turvallisia keppejä. Ensiksi muisteltiin mitä kepit ovat [siis verkkokepit] ja sen jälkeen teimme kulmaharjoituksia ja lähetyksiä. Sain lähetettyä Paavon miltei puolesta kentästä kepeille [Aa keskellä kenttää, josta Paavon kentän nurkassa oleville kepeille heitin]! Olin pikkaisen ylpeä herrasta. Välissä otettiin sitten tosiaan aata. Aata ei olla koskaan mitenkään liikaa otettu, mutta se tuntuu nykyisin kontakteista olevan se varmin ja nopein. Puomiakin otettiin ja totesin, etten ilman länkiä juoksareita ala opettaa. Kyllä se koira kontakteille menee, mutta tuolla tyylillä loikkaa kyllä vielä joskus iloisesti ennen alastuloa puomilta pois. Muutaman kerran pysäytin ja sitten vikan kerran juostiin kontakti alas. Vika kerta oli se nätein juoksari. MUTTA puomille meno kulmasta kuin kulmasta alkaa luonnistua. Tai noh, ehkä pikkaisen swippasin kropalla, jotta koira tajusi suoristaa itse itsensä.
Sitten takaisin keppeihin. Raahasin puskasta tavallisista kepeistä puolet [kuusi] kentälle ja aloin heittelemään poikaa sitten niillekin. Ja WAU. Vaikka Paavo nykyisin kepit kepittääkin nopeasti niin nyt saatiin mukaan se sukellusliikes tai se.. no se mahdollisimman alhaalla pujottelu ja mieletöntä vauhtia. Lisäksi Paavo ei välittänyt yhtään missä olin. No okei mitään kunnollista edistämistä en edes kokeillut, mutta jätättäminen onnistui ja samoin sivuttain juokseminen poispäin. Oli aika mahtitreenit. Lopuksi vielä leikittiin Matilla. Tällä kerralla ihan oikean hypyn kanssa teimme siis kierrätystä, poispäin kääntymistä, jaakkoja ja sen sellaista. Meni hyvin, mutta se sama palo, kuin sisällä leikkiessämme, puuttui touhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti