Meillä on ollut poikien kanssa "aika" hiljaiseloa. Elviksen näin viikko sitten, eipä oikeastaan mitään ihmeempiä keritty tekemään. Lenkin aikana jotain tokoa ja jatkettiin uuden asian handlaamista. Alkaa sujua, vaikka vasta pari kertaa ollaan otettu.
Elviksestä ja äidistä sen verran, että muutto Kuopioon olisi heillä hieman reilun viikon päästä. Nyt mutsi on Kreetalla [kai?] ja siskoni Elvistä hoitamassa. Saan siis pikkumiehen kanssa aloittaa kohta kunnollisen agin. Ilmoitin/ilmoitan aivan pian/pyrin ilmoittamaan ihan just/ noh saas nähdä näinköhän koko asiaa tämän kirjoituksen jälkeen edes muistan Elviksen vielä Tiia Vitikaisen valmennusryhmään. Ryhmä kokoontuisi kerran kuussa treenaamaan ja Tiian tunnen Varpsista. Ihan jeppis ohjeita Tiialta saa ja sen jos oikein muistan niin Tiia korostaa sitä, että ohjaus on loogista koiran silmissä. Laittaa siis miettimään radan koiran näkökannasta eikä itselle helpoimmalla tyylillä. Pitäisi vain keksiä tulevat tavoitteet. Kenties SM-nollat. Noh aina saa haaveilla.
Paavon kanssa ollaan sitten vain sekoiltu. Makupaloja herra on ainoastaan nähnyt metsälenkeillä [iyh. Hirvikärpäsiä ja punkkeja. Olisiko halukkaita koiraulkoiluttajia lumien tuloon asti?] Muuten ollaan vinguteltu Mattia [Paavon suursuosikkilelua] ja vinkupalloa [paras treenilelu]. Agikentälle ei olla edelleenkään keritty enää mitenkään liian usein. Tarkennettuna kahdesti olen kentälle eksynyt. Ensimmäisellä kerralla otettiin keppejä. Ensiksi ilman verkkoja kuudella ja kahdellatoista kepillä ja Paavo teki mielettömät kepit. Aivan mahtavat. Välillä tosin herra herpaantui lopussa jos aloin vinguttelemaan palloa liian aikaisin. Toisin sanoen minulle enemmän malttia palkkioissa. Otettiin sitten verkkojen kanssa eri kulmia. Siis joitakin vähän vaativimpia: ne jotka itse miellän vaativiksi. Hyvin meni. Oikeastaan erinomaisesti. En mennyt vaativilla kulmilla sörkkimään tavan keppejä vaan annoin asian jäädä muhimaan Paavon päähän. Otettiin sitten puomia, juoksareilla. Vauhtia oli, mutta tarkkuus oli hiinä ja hiinä. Pakko oli pysäyttää välissä muutaman kerran ja pysäytysten jälkeen alkoi tarkkuuskin juostessa löytymään. Pitäisi vain hioa ja hioa. Kenties saan joskus lähitulevaisuudessa länkeni korjattua.
Toisella kerralla oli sitten toinenkin pari treenaamassa. Tehtiin vähän vaativampi hifistelyrata ja arvatkaas mitä? Paavo ei mennyt räksyttävien treenikavereiden luokse koko radan aikana vaan jäi huutamaan kurkku suorana [Kyllä: Tämä rauhaarakasvata iloinen spanieli, osaa näköjään kierrostua ja kunnolla ja komentaa siinä sivussa kuin paraskin... noh paraskin jotain.], jos selkeää ohjausta ei tullut. No okei kerran veti putki puoleensa, mutta kuulemma siksi, että kroppani oli silloin putkelle päin. Fiksu mies. Ollaan siis kai edistytty. Ehkä.
Matin kanssa ollaan kierretty jakkaraa. Siis takana kierroksia sylkkäreiden, poispäin kääntymisten, jaakotusten ja ihan tavan kierrätysten kera. Tämä yleinen iltahuvi aloitettiin tällä viikolla ihan jokapäiväiseksi huviksemme [ai miten niin muka väsynyt koulun jälkeen?] ja pieni mies tykkää. Ei mitään väliä mitenkä päin olen jakkaraan katsottuna, sana vain ja koira kiertää. Jos lelu ei lennä niin alkaa turhautunut murina. Samalla olen myös huomaamatta ottanut sivulle tuloja ja WAU. Teidän pitäisi nähdä meidän edistys tässä liikkeessä. Lisäksi aloitin myös Paavon kanssa kunnollisen puikkojen opetuksen. Vielä ei pelkkä käsky riitä, mutta tämä liike on kenties nopein Paavon oppima liike koskaan. Onko joku vaihtanut miun koiran? Tokoiltukin ollaan ja jälleen Paavo on ollut aivan super. Mainio tapaus. Seuraamiset tulleet ryhdikkäämmiksi[?] ja kontakti säilyy kokoajan. Ei sillä, minähän en itse viitsi tehdä mitenkään liian usein liian pitkiä seuraamispätkiä. Mutta siis, koira seuraa silmiin tapittaen mielestäni oikeassa paikassa, häntä heiluen, tomerana ja varsin innoissaan tehtävästä. Kuinkahan kauan tämä motivaatia kestää?
Ollaan aloitettu Paavon kanssa kauan lupailemani kuntokuuri. Sisältäen siis hölkkäilyä, metsälenkkejä, hölkkäilyä, metsälenkkejä, hölkkäilyä... Juuh ja minä pyöräilen kouluun ja takaisin ja lisäksi aloitin kuntonyrkkeilyn. Paavo saa kuntoa metsässä juoksemisesta, koirapuistossa hengailusta ja sitten sen jakkaran ympäri juoksemisesta. Niin ja hölkkäilystä. En voi valittaa. Ainakin koiralla on komeat lihakset. Mietin myös vakavissani seurani järjestämän KEKOA-ryhmään menoa, mutta aika ei riitä. Eikä kyllä viitseliäisyyskään. [ja KEKOA-ryhmä on siis "kesäksi kovaan agikuntoon"]
Huomenna oli tarkoitus taas kurvata kohti agikenttää, mutta veljeni ilmoitti, että koiran on oltava aamulla valmis kello 5.30. He lähtevät kaverinsa kanssa lintumetsälle ja Paavo pääsee mukaan. Ei kai voi valittaa. Koiraton päivä luvassa.
Mutta. Ensiviikolla alkaa taas koeviikko [nams...] ja aikaahan minulla taas on [köhköh], joten viimeiset treenit kentällä alkavat olla käsillä [niin ja kaikille innokkailla Paavofaneille tiedoksi. Ohjatut treenit alkavat viikolla 42 ja kestävät aina viikolle 16].
Ei kai tässä muuta, piti vain päästä kerskumaan, kuinka hieno spanieli miulta löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti