Viikonloppuna lähdimme isän luokse Jyväskylään ja samalla kävimme hieman maalla mökkeilemässä. Pienet ovat spanielin huvit ja Paavo otti kaiken ilon irti vedessä läträämisestä ja opetteli tekemään hienoja uimahyppyjä laitturilta.
Tänään suunnattiin kohti agilitytreenejä ja tämän kerran treeneihin oli yksi ryhmäläisistä tuonut kunnon radan. Vuodelta 2008 ykkösten rata ja Anne Saviojan käsialaa. Taattua Saviojaa joten tykkäsin todella. Ei mitään suoraasuoraasuoraamutkaputkisuoraasuoraasuoraa vaan ihan jo jotain tekemistä.
Ensimmäisellä yrityksellä kolmannen esteen rima kolahti alas, kun huutelin koiralle esteen päällä, että tulepa tännepäin. Muuten puhdasrata ja ne tiet! Paavo kääntyili ihan ilmiömäisesti tai sitten minä kerrankin vain ohjasin oikeaan aikaan.
Toisella kerralla pysyivät rimat kohdillaan, mutta sitten testattiin kontakteilla edistystä. Keinulta hienonhieno lentokeinu [jota en itse tajunnut, mutta kouluttajan tarkka katse oli havainnut, ettei keinu ennättänyt maahan...] ja aalta loikittiin nippanappa konteille. Niin ja keinun jäleisen suoran jälkeen putkesta renkaalle oli jo ohjaajalle ylitse pääsemättömän liian pitkä matka, jotta olisin takaleikan jälkeen mukamas ehtinyt koiran edelle. Jotenkin me siitä selviydyttiin ja kolmannella kerralla sitten hienoa menoa ja poistuminen radalta enemmän kuin tyytyväisin mielin.
Lopuksi otettiin rata kisamaisesti. Kepeillä jokin ajatuskatko ja yksi väli loikattiin loppupuolelta, mutta muuten mieletön rata: nappikontaktit, loistavat tiet ja se meno ja meininkin radalla. Ja nyt tajusin jäädä renkaan toiselle puolelle ottaa vastaan koiraan, jottei tarvinnut koiran tavoin yrittää pinkoa kieli poskella putken toiseen päähän koiraa hakemaan.
Ja aivan lopuksi "riemuympyrä" tai suora tai jokin. Sai koira revitellä ja harjoiteltiin leikkoja. Ennen ja jälkeen juoksemisen otettiin puomia ja tajusin, että se koirahan on hiffannut ihan itsekseen katsella niitä askeleita. Nätit juoksarit siis tekeillä meillä päin!
Myös Elviksen kanssa otettiin toisella kentällä kolmiota. Siis kolmea hyppyä kolmion muodossa. Ja Elvis oli ihan liekeissä. En ihan hetkeen muista milloin se otus olisi niin lujaa painellut. Hiekka vain pöllysi [ja täällähän on tosiaan koko päivän satanut] kun Elvis täydestä vauhdista kääntyili sekunteja tuhlailematta ja kaasutti taas täyteen vauhtiin ohjaamalleni esteelle. Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut oli yhtä hymyä ja sunnuntaina kisat [johon Ellu pääsee vain turistiksi, katselleen kisoja sitten ensi syksynä] tuntuvat taas lähes fiksulta ajatukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti