Isopyörän käänteentekevä naksupööpötin. Se vilkuttaa valojaan, naksuu, pööpöttää ja hetkuilee ympäriinsä. Se osaa myös jurnuttaa päiväkausia paikalla

Teema: Lähdöt [siellä pysyminen]
Voisin varmaan ihan aiheesta sanoa, että tämän päivän treenien teema ei tuottanut ongelmia. Paavohan pysyy lähdössä kuin tatti ainakin jos selkeästi koiralle on käsky "odota" sanottu. Puolihuolimaton mumina voi aiheuttaa lähdössä nykimistä tai seisomaan nousemisen, mutta muuten koira on paria poikkeusta lukuunottamatta pysynyt lähdössä kuin tatti ja siellä se toivottavasti tulee pysymään, vaikka eri kouluttajat kuinka ovat kautta agitaipaleemme uhkailleet, että kyllä se vielä joskus ongelmaksi koituu... Sitä päivää odotellessa.

Ensimmäisellä pätkällä [punaiset] menin opastamaan koiraa kolmannen esteen taakse. Putken väärä pää oli pahasti tyrkyllä suoraan koiran silmien edessä, joten huolimaton ja myöhässä oleva ohjaus aiheuttivat väärään päähän menemisen. Toisella ja vielä kolmannella kerralla sain kuitenkin ohjattua koiran oikeaan päähän ja juoksarit olivat nams.
Toisella radalla [keltaiset] kokeiltiin paria erilaista alkua. Tai siis joka kerta olin toisen hypyn takana ja tein jotain niistelyn ja takaperin juoksemisen välimuotoa. Lähinnä variaatiot olivat tuolla 4-5 hypyillä. Millä puolella valssaa, valssaako ollenkaan vai tekeekö sylkkärin tai persjätön. Näitä testattiin ja toimivin oli yllätysyllästys leikka takana. Myös valssi nelosen ja vitosen välissä oli hyvä, mutta mie pääsin helpommalla leikatessa takana.

Loppusuora oli kiva. Esteet eivät totisesti olleet suorassa linjassa ja koiraa piti ohjata takaapäin. Kerran Paavo ohitti iloisesti kolmannen esteen kun lähin leikkaamaan takana hieman liian ajoissa, mutta muuten Paavo haki muilla kerroilla esteet hyvin itse, vaikka vähän joutuikin kääntyilemän kaasuttelun lisäksi.

Mikä erityisesti mieleeni jäi, olivat juoksarit. Aivan mielettömät [yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin silloinkin otettiin huolella neljällä tassulla kontaktit, mutta silti Paavo onnistui ennen loppua loikkaan kohti seuraavana olevaa putkea] ja kouluttajamme yllätti minut sanoessaan, että juoksarit Paavon kanssa ovat nappivalinta. Kouluttajan pisteet silmissäni nousivat ennätyslukemiin. Tästä on siis hyvä jatkaa juoksareiden harjoittelua.

Radan ulkopuolella harjoiteltiin kuudella kepillä kepitystä ja Paavo hallitsi. Sukellusliike oli hakusessa, mutta koira haki itsenäisesti oikean välin ja jatkoi sinnikkäästi loppuun asti ihan itse ja minä sain olla paikoillani, leikata takana, juosta täysiä koiran ohi ja mitähän sitä vielä kesinkään kokeilla. Kyllä me ne kepit aletaan saada pikku hiljaa kuntoon.

Ukkosen säestämän treenin jälkeen olo oli niin hyvä ja olin äärimmäisen tyytyväinen koiraan että tulipahan sitten aukaistua verkkopankki ja sagin kisakalenteri. Niinpä niin, nyt ei voida enää perua vaan ilmoitin pisamanaamani kahteen starttiin Varkauteen kuun lopussa oleviin kisoihin.