Flunssan kunniaksi olen käyttänyt aikani enemmän tai vähemmän fiksusti.
Viikonloppuna Paavo sai kesäluukin, jonka viimeistelin eilen. Vielä se viimeistelyn viimeistely jäi odottamaan seuravaa inspiraatiotani trimmauksen suhteen [voin sanoa, ettei selkä tykkää hyvää lattialla tunnin pari kyyristelystä], sitä odotellessa...
Seuraavaksi innostuin tekemään kevätsiivouksen huoneessani. Kirjahyllyn jätin koluamatta, mutta uuden hyllykön tullessa olisi varmaan aika katsastaa, mitkä hyllyyn säilötyistä tavaroista ovat turhia. Sen verran hyllyä kuitenkin kolusin, että käsiini osui molemmat naksuni ja innostuinpas sitten tesmailemaan naksua Paavolle.
Aluksi naksuteltiin kaikesta, mitä Paavo vaan keksi tehdä. Uskokaa pois, Paavo harvoin tekee yhtään mitään. Paitsi istuu ja menee maahan. Paavo tajoaa aina maahanmenoa, jos herralta ei mitään pyydetä. Jos koiran pitää vain istua vieressä niin pian löydän koiran maasta, jos seuraaminen on pidempään kuin viisi metriä niin pian koira on jo maassa. Jos lelu ei lennä agiradalla haukkumalla niin sitten kokeillaan maahanmenoa. Ja tänään kun otettiin pyyhe esiin niin pyyhkeen lähettyvillä tesmattiin hieman maahanmenoa.
Pitkän tuijotuskilpailun tuloksena Paavo alkoi tarjota tassua, yritti mönkiä syliin, heitti femman ja teki kanin. Aika hyvin koiralta, joka yleensä tyytyy tuijottamaan intensiivisesti silmiin ja heiluttamaan häntäänsä.
Sitten asettelin lattialle pyyhkeen. Hännän heilutusta. Maahanmeno. Vähän lisää hännän heilutusta. Jossain vaiheessa poika tajusi pyyhkeen olemassa olon ja syöksyi pyyhkeen luokse. Todellakin syöksyi ja ylläriylläri koira oli jälleen maassa. Etutassut kuitenkin hienosti pyyhkeellä. Tarkoitukseni on kuitenkin yrittää opettaa pyyhe niin, että sen päällä seistään ei maata. Joten päätin kokeilla vähän haastavampaa variaatiota.
Kävinpä siis tyhjentämässä Paavon leluboksin ja heitinpä sen sitten lattialle, niin että jos tai kun koira laittaa tassunsa boksiin, sen on vähintääkin istuttava. Makaaminen olisi aika tuskallista, paitsi jos boksi kääntyy nurin.
Boksi oli jännä juttu. Vaikea hahmottaa ja silleen. Naksuteltiin boksiin katsomisesta. Sitten siitä, että boksia lähestyttiin. Lopputulos ei ollut ehkä se suunniteltu juttu, sillä etutassujaan moiseen kapistukseen Paavo ei laittanut, mutta nykyisin Paavo osaa sangen vikkelästi laittaa päänsä piloon boksiin. Saavutus kai sekin.
Päätinpä sitten hetken pohdittua ongelmaamme helpottaa pieneen boksiin menoa käymällä hakemassa Paavon pedin. Siihen herra nyt ainakin uskaltaa ja mahtuu laittamaan tassunsa.
Tuijotus silmiin. Vilkaisu petiin. Tuijotus. Hännän heilutus. Tuijotus. Vilkaisu. Viimein puoli huolimattomasti liikautan kättäni petiä kohti parannellessani omaa asentoa ja sinnehän koira iloisesti singahti. Paavo ei siis näemmä voi ilman lupaa liikkua mihinkään suuntaan. Otettiin petiä siis moneen kertaan ja lopulta koira oppi käskyn "petiin".
Uudelleen pienempi boksi käyttöön. Josko nyt boksiin osuisi edes toinen etutassu. Ei osunut ei, mutta alla meidän variaatio etutassujen laitosta boksiin. Mielestäni aika kekseliästä koiralta, joka tuskin edes tiedostaa takapäänsä olemassa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti