Ajattelin treeneihin mennessä, että Paavo voisi olla parhaimmillaan tänään synttäreitteni kunniaksi, mutta voin sanoa, että olisin ollut enemmän kuin mielelläni ehkä sittenkin autokoulun teoriatunnilla kuin treeneissä.
Treenejä veti Matti, saavuin myöhässä [teoriatunnit prkl], ja aivot vähän sumussa [= suorastaan kävelen unissani, päätä koskee, pahaolo ja huomasinpas juuri, että nilkkakin on taas kipeä, eli pieni loma jalan rasituksessa tulossa... ja tämän kaiken tiedostan täydellisesti nyt kun viimein saan levähtää]. No eihän ne treenit ihan nappiin menneet.
Aan juoksarit alkoivat onnistua [!!!], saksalaiset onnistu, alun kaikki eri variaatiot onnistui, mutta muuten jäi melko ruskean maku suuhun. Meno oli vähän tökstökstöks ja kepit olivat kuin tervassa juoksua ja... Kuten Mattikin sanoi meidän kesän projektiksi tuleekin kepit.
Ja sitten se, mikä erityisesti jäi mieltä kaihertamaan ja saa minut lähinnä inhoa tuntien katsomaan noita toukokuun kisoja. Otettiin radan ulkopuolella vielä lopuksi kepit ja käytävän toista puolta pitkin kävelee seuraavan treenin ryhmäläinen kromminsa kanssa. Paavo jättää kepit kesken ja juoksee krommin luokse takaapäin ja saa tappelun [tai murinan, Paavo poistui äidin jalkoihin] aikaiseksi. Voin sanoa, että sai kuulla kunniansa koiraparkani. Hetken Paavo sai madella jaloissani, mutta koska tosiaan ne kepit olivat jääneet ilkeästi kesken jouduin pohdiskelemaan lähdetäänkö paikalta [jos koira vaikka tajuaisi, että koiran luokse meneminen= agility olikin sitten siinä] vai korjataanko virhe. Korjasin virheen, koska kepit olivat kussut koko päivän.
Keppien jälkeen krommin omistaja tulikin sitten hyvin suivaantuneena luokseni ja sain kuulla kunniani. Ihan oli asiaakin tekstissä ja ymmärsin täysin huutavaa miestä edessäni, mutta ihan oikeasti, en minä Paavoa usuttanut kimppuun ja ihan oikeasti pohdin pitkään korjaanko kepit vai poistunko paikalta. Ja kun olin saanut kuulla kunniani, törkeydestäni piti käydä kailottamassa kaikille, jotka varmasti olivat tilanteen nähneet itsekin.
Ja se mikä tilanteesta jäi mieleen, oli järkytys. Luulin jo, että Paavo oli päässyt tuosta tavastaan pois, mutta eipä näköjään. Pisti vain miettimään, näinköhän tuo koira ulkokisoissa, joissa radan vierellä on niitä koiria [ja kokemuksella puhuen toisinaan voi ylimääräisiä koiriakin ilmaantua radalle]. Pieksämäellä olisi halli Paavon kestävine yleisöneritysseinineen, mutta. Tähän kohtaan voisin kirjoittaa painokelvotonta tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti