Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään

Monen mutkan ja vaiheen kautta päädyin sitten kuitenkin olla tämän viikonlopun Espoossa.
Voin sanoa, että muutama ärräpää meinasi lennellä junaa venaillessa perjantaina. Lippua ostaessa ilmoitettiin, että juna oli vähän myöhässä, joten mikäs siinä, ainahan junat tuntuvat olevan myöhässä. No vähän on aika suhteellinen käsite: minulle se merkkaa maksimissaan varttia, mutta lipunmyyjille näemmä tuntia. Sunnuntaina juna onnistui matelemaan niin, että saavuin Kuopioon puolituntia myöhässä lipussa lukevasta ajasta. Kyllähän sitä aina voi koulussa nukkua...

Helsingin reissulla kävin hieman ottamassa agia ja pieni mies oli hieno. Otettiin keppejä kuudella kepillä ja välissä koira suoritti kepit itsenäisesti ja nopeasti, vaikka seisoinkin vain paikoillani. Kun Janni tuli keppien päähän kameran kanssa niin itsenäinen sukeltelu oli sulaa hulluutta. Kuka muka semmoista tekee?

Tehtiin myös radanpätkiä. Alkuperäinen suunnitelma oli ehkä putki ja pari estettä. Näin pikaisesti laskettuna radasta tuli 12 esteen rata sisältäen kaksi putkea ja kepit. Kivaa juoksentelua, jossa loppusuoralla oli tiukka kurvi johonkin suuntaan. Oli vaikeaa kääntää koiraa suoralta pois, etenkin kun esteiden väli oli tarkoituksella muita välejä lyhyempi, eli mutka olisi pitänyt todellakin olla siivekkeitä nuolevat.
Paavo pääsi myös toiselle radalle Jannin opastuksella ja minä sain käsiini Rumon. Ja kyllä sitä huomasin, kuinka on päässyt tottumaan tuohon yhteen menijään. Minä kun tykkään heitellä Paavoa kaikkialle vähäänkään käännöstä vaativalle hypylle olkani yli. Toki homma toimi niinkin Rumon kanssa, mutta jatkaminen ei sitten mennytkään niin kuin spanielieläimeni kanssa. Ja asia oli hyvin vaikea sisäistää. Siinä kesti... ja kesti... ja kesti... lopulta saatiin kohta mentyä hieman ahaa-elämyksillä. Mutta niin, ehkä sitä voisi vain välillä kääntyä koiran mukana niin silloin joku putken pään peittäminen valssaamalla olisi luontevampaa. Ei voi tajuta.
Myös Paavoa katsoessa huomasi, erityisesti pitkän juoksemisen jälkeen kääntymisessä, olisi varmaan pitänyt mainita, että jaakkoilepa hieman niin ne mutkat eivät ehkä veny. Rumsterin kanssa itse en enää edes hahmottanut, minnes sitten piti mennä, enkä edes yrittänyt käännellä kilpparia mihinkään suuntaan. Vaativia nämä suorat.

Viikonlopun aikana Paavo sai nyt kunnon juoksuvaljaat ja tänään käytiin sitten kokeilemassa valjaiden toimivuutta crossailemalla noin kymmenen kilsan lenkki. Toimivat hyvin, eikä koiran hengitys vaikeentunut missään vaiheessa. Nyt voimme siis hyvillä mielin lähteä crossailemaan pidempiäkin matkoja otuksen kanssa.

Elmari taas oli päässyt viikonloppuna siskoni luokse ja sen näkee vatsasta... Tänään hieman temppuiltiin ison muuttolaatikon kanssa ja noh... voihan sitä toki laatikkoon mennessä leikkiä kuolluttakin, onhan silloinkin kaikki tassut laatikossa.

Niin ja piti myös mainita, että sain Paavolle viimein rokotusajat. Jälleen kuului sivuääniä sydämestä, eikä edellenkään mitään ultrasta. Jos nyt vaan saataisiin sen sydänfilmaajan kanssa aikataulut sopimaan yhteen niin saisin vihdoin Paavon filmattavaksi.