6.12.2009

”You have the capacity to learn from mistakes. You’ll learn a lot today.”

-the little prince-

Kisat ohi ja ohjaaja on yhtä hymyä. Ei, tuloksia tuijotellessa ei tulisi mielenkään hymyillä. Ollaan Elviksen kanssa päästy hyllyvauhtiin ja Paavon kanssa samoilla linjoilla jatkettiin. MUTTA, on jälleen todettava nykyisin suustani hyvin usein pongahtava lauseeni: Paavo oli paras.

Radat eivät olleet mitenkään haasteellisiä. Ensimmäisellä radalla oli kauimmaiseen putken päähän vienti, yhden putken peittäminen ja sitten se meidän virhekohta: suoraan putkeen meneminen.
Muuten radalla ei ohjauksellisesti mitään kummallisuuksia ollut. Alku tosin piti tehdä hiukka soveltaen, sillä rengashan se siellä nökötti toisena esteenä. Jos vähän helpommalla olisin halunnut päästä, olisin ottanut riskin ja ohjannut oikella kädellä, mutta nyt ei riskejä otettu. Vasemmalla selvisi ihan hyvin, mutta hiukan aikaa syötiin, kun jätin koiran nököttömään keinulle, jotta saisin etumatkaa putken peittämiseen.
Paavo oli upea. Loistava. Mahtava. Siinä missä Elvis on hyvin herkkä treeneissä ohjaukseeni ja kisoissa saan sitten vähän ylikorostaenkin tehdä asioita, on Paavo treeneissä melkoinen luupää, jolle toisinaan, etenkin putkisyöttien kohdalla, saa huutaa naama punaisena... Mutta kisoissa. Paavo on herkkis. Ekalla radalla valitettavasti, mutta yleisesti voisin sanoa, että sellaista Paavoa olisi oikein kiva ohjata, suorastaan helppoa.
Sitten ekan radan virhe ja hyvät puolet.
Aloitetaan hyvistä.
Paavon keinu. Keinu oli raskas, joten lentokeinua ei tehty, vaikka keinu oli alkusuoran kolmaseste. Lisäksi Paavo malttoi odottaa kontaktilla vaikka juoksin hieman edemmäksi ja päästin koiran vasta sitten.
Aata en edes katsonut, mutta äiti hehkutti, että hyvät olivat! Puomin ylösmenoon en kiinnittänyt huomiota, mutta hyvin koski kuulemma ja alastulo sitten varmistettiin pysähtymällä, kerta hylky oli jo alla.
Sitten hylkäykseen. Eipä tullut kyllä mieleen, että siinä olisin voinut jotenkin epäonnistua. Treeneissä semmoinen ohjausvirhe ei olisi tullut edes kysymykseenkään. pätkä oli siis aa-pituus-mutkaputki. Pituudella jäin ihan reippaasti jälkeen ja lähetin koiran putkelle. Kun olin vakuuttunut, että putki olis nyt lukittu lähdin leikkaamaan ajoissa, jotta varmasti ehtisin seuraavalle suoralle riittävän pitkälle ja kepit varmistamaan. Kun lähdin leikkaamaan, koira luki kroppaani ja käänsi suuntansa kauimmaiseen putkenpäähän. Sinne se iloisesti singahti, mutta matka jatkui. Seuraavan suoran päässä kauimmainen putkenpää olikin sitten aika helppo nakki, vaikka pidin sitä meidän tuhoon tuomittuna kohtana.
Niin ja kepit oilivat aikkas näppärät, mitä omintakeinen pohja selkeästi edes tässä hidasti koiraa. Muuten pohja ei tuntunut koiraa haittaavan, mutta ohjaajasta kyllä radan jälkeen tuntui, kuin olisi heittänyt vähän pidemmänkin lenkin.
Toinen rata. Nyt piti jo vähän ohjatakin. Ja kuinka ollakaan siinä toisessa haltuunottokohdassa sitten se hylsy tulikin.
Jälleen kontaktit olivat aikkas täydelliset ja kepitkin mentiin lujaa.
Alkusuoran jälkeen oli muuri ja muurin vieressä loivahko välistä veto ja siitä kepeille.
Päätinpä tehdä riskillä muurilla jaakotuksen, ollen lähes varma, että sieltähän ne palikat lentelisivät alas ja putkesta tullessa Paavo ampuisi toiseen putkeen muurin takana.
Mitä vielä. Palikat pysyivät paikoillaan ja Paavo kääntyi hyvin tiukasti käteen. Koira siis tulikin yllättävän nopeasti käteeni ja pamahti vielä eteenpäin, sinne minne rintamasuuntani sinä hetkenä osoitti. No sehän ei osoittanut yhtään minnekään ja sain kroppani oikeaan suuntaan hiuksen hienosti liian myöhään. Paavo ohitti seuraavan esteen, mutta sain koiran takaisin. Kun sitten suoritettiin este, koiran katse kiinnittyi aalle, sillä ohjaajan pasmat olivat jo täysin sekaisin. Silloin se meidän kuminauha naksahti äänekkäästi rikki. Tai sitten se oli Paavon pientä murinaa "ole sinä akka hiljaa, kyllä mä handlaan tän homman." Niinhän se Paavo vei homman omiin nimiinsä ja juoksi aalle. Pysähtyi kyllä hienosti alastuloon kun sen aika lujaa rääkäisin. Loppurata menikin mukavasti. Rima tai kaksi tippui, kun ohjaaja ei enää keskittynyt ihan täysillä hommaan, mutta muuten tyylikkäästi meni.
Paavon vauhdista kertonee omalta osaaltaan se, että kuuluttajakin totesi Paavon toisella radalla, että radalla meneekin tällä hetkellä hyvin vauhdikas walesinspringerspanieli. Lisäksi monet tutut ja tuntemattomat tulivat päivittelemään ratojen jälkeen, että on se sitten vain nopea.
Täs on siis hyvä jatkaa!

Elvis taas. Noh, kun nyt on päässyt tottumaan vähän vauhdikkaampaan kaveriin radalla niin voin sanoa, että kyllä turhautti ja pahasti. Elviksellä oli taas en takuulla irtoa senttiäkään, enkä kyllä ainakaan juokse yhtään enempää ja lujempaa kuin on pakko-päivä. Ei sillä, herran kaaret olivat vertaansa vaille, mutta muuten homma oli kuin tervassa juoksua. Saatiin hylky kepeillä. Elvari osui jotenkin jännästi keppiin ja sai juuri ja juuri kepitettyä tokavikan välin, mutta ei onnistunut sitten enää tasapainottelemaan vikaa väliä. Siitähän jatkoimme putkeen korjaamatta keppien loppua ja siitä hyl. Jos olisin tajunnut asian vähän aikaisemmin, olisin ehkä voinutkin ottaa kepit uudestaan. Sen jälkeen rata vain läpijuosten. Muuten puhtaasti, mutta se yksi este, joka suoritettiin kahdesti, jätettiin suorittamatta molemmilla kerroilla.
Hyvää radassa oli se että, keskityin ohjaamiseen ja sain Elvarin puomin alla olevaan putkeen ilman ylimääräisiä puomilla käyntejä tai edes sinne yrityksiä. WOU.

Tulevat suunnitelmat olisivatkin sitten sellaiset, että Elvari pääsee joululomalle. Ensiviikolla emme pääse Elviksen kanssa agitreeneihin ja sen jälkeen onkin sitten enää yksi kerta treenejä ja sitten joululoma 2-3viikkoa. Elviksestä kun huomaa heti, milloin ollaan treenattu joka viikko ja milloin vain jokatoinen viikko, niin päädyttiinpä äiskän kanssa, että katsellaan Ellun kanssa kisoja vasta ensi keväälle.
Paavon kanssa sen sijaan ajateltiin alkaa koluta kisoja vähän innokkaammin. On se sen verran hieno nykyisin. Viettäkööt sitten kisoista vaikka kesäloman.

3 kommenttia:

  1. Hyvältähän se suoritus Paavon kanssa kuulosti! Tuntuu olevan tässä sisarusparvessa kovin tyypillistä tuo "napa osoitti 5cm väärään suuntaan ja... meni jo" ;)

    VastaaPoista
  2. Jeps, varsinkin tuo ekan radan hyllytystilanne kuulostaa aivan tosi tutulta..

    VastaaPoista
  3. Ja toisella radalla sitä vaan olisi toivonut, että olisi ollut joku karjumassa "liikuliiku".

    VastaaPoista