Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa.

-enkä sitä halua,
mä vaan kuljen pilke silmäkulmassa!-

Treenit ohi. Vikat treenit. Seuraavaksi kisoihin.
Autossa istuessani kelailin tän päivän treenejä ja mietin, mitä niistä kirjoittaisin. Onnistuneiden asioiden lista oli pitkä. Paavo oli hieno, kunhan alkuhöyryt oli päästelty [tässä yksi muistutus minulle, etten kisoissa anna Paavon katsella radalle].
Mutta, sitten löydettiin uusivanha ongelma. Sanalla sanoen rengas. Sain lähettää, leikata, kutsua, ohjata vastakkaisella kädellä ja vaikka tanssia rumbaa siinä vieressä, kunhan renkaalle ohjaus kävi vasemmalla kädellä. Oikealla kädellä ohjatessa Paavo tunki väkisin renkaan vasemmasta väliköstä. Rynni jaloista, alitti käden, törmäsi käteen... Otettiinpa sitten sitä radan lopuksi.
Muuten herra oli hieno, ja ohjaajat haltioissaan kyselivät, ollaanko me paljonkin otettu black lappeja, jaakkoja, sylkkäreitä ja muita radalla esiintyneitä hienouksia. Saan vaan kiittää omaa laiskuuttani ja isoa eteistä tästä asiasta.
Niin ja pitksätä aikaa olin tyytyväinen omaankin liikkumiseen. Kerkesin ja onnistuin tekemään erittäin ahtaassa välikössä jopa onnistuneesti muutamat valssit ja ties mitä hauskaa, joissa yleensä onnistun lahnaamaan koiran edessä. Ohjaajakin totesi, että tuollaisilla vikkelillä jaloilla pystyy tekemään nopeankin koiran kanssa vaikka mitä pyörähdyksiä. Pysyisi vaan nämä vikkelät jalat kisoihin asti.
Pieni pessimisti korvani juurella laittaa jäitä hattuun, kun suunnittelen tulevaa kisamenestystä... Tulokseen tähdätään. Ja koska minusta vitonen on samanarvoinen kuin hylätty niin nollaan tähdätään. Tuomarina toimii Minna Räsänen. Meillä Elviksen kanssa Räsäsen radoilla on aina ollut putki joko aan tai puomin alla, sellaisia tilanteita ei olla hetkeen treenattu.
Elviksellä olisi Jarmo Jämsä. En ole koskaan ollut Jämsän kolmosten radoilla. Ainoastaan kerran ykkösten radalla ja silloinkin radat olivat muistaakseni aika mielenkiintoisia.

Viikonlopun epikset jäivät meiltä väliin [jos siis joku tuloksia on kyttäillyt]. Edellisenä iltana äiti ilmoitti, että hän lähtee sunnuntaina sukuloimaan, joten minä suorastaan pakotin itseni nukkumaan pitkään seuraavana aamuna. Kun sitten aamulla kömmin ylös sohvalta, ilmoitti äiskä, että kyllähän ne epikset voidaan käydä kokeilemassa. Kello näytti tuolloin 11.50 ja kisat alkoivat 12.00. En oikeen uskonut, että oltaisiin menossa sinne...