Talvi on vihdoin tullut tänne pohjoiseenkin uudestaan. Yllä oleva kuva tosin on otettu viime lumien aikaan.
Viime viikonloppu tuli tosiaan vietettyä Messarissa, enkä oikein vieläkään ole ymmärtänyt, mikä siinä tapahtumassa on se juttu, että joka vuosi pitää turistiksi sinne raahautua. Toisinaan pitää ihan itsekin epäillä omaa mielenterveyttä, sillä Kuopio-Helsinki välinen matka ei ole vain muutama kilometri, muutama sata kilometriä lienee lähempänä totuutta. Ja tänä vuonna en edes seurannut erityisen innokkaasti waleseja. Ennen sentään olen istunut kuin tatti kehän laidalla ja kuvaillut koiria, mutta tänä vuonna molempina päivinä kaikki haluamani rodut olivat ajoitettu päällekkäin, joten vajaan 12tunnin oleskeluni aikana ainoastaan se pari tuntia oli kehän laidalta kehän laidalle kiireistä hyppimistä.
Ja minuthan saattoi siis bongata hetkellisesti Karhukoirakehältä [ohhoh] ja seurasinpa molempina päivinä lyhytkarvaisten pyreneittenpaimenkoirien viiden koiran arvostelut ja sijoitukset. Lk. pyrrit kun ovat jo pidemmän aikaan [ja nyt puhutaan vuosista] kiinnostaneet minua, niin kai rodusta on sitten yritettävä saada kaikki tieto irti. Voin sanoa, että alkoi hetkeksi jo hieman epäilyttämään kys. rotu kahden maailmaa rakastavan spanielin omistajana. Yksikään pyrri ei ollut mitenkään liian innoissan tuomarin tullessa hipelöimään, joten se lienee melkoinen shokki, jos joskus pyrriäisen otan. Kelpiekehälläkin pyörähdin toisena päivänä ja sokerina pohjalla, syystä tai toisesta seurailin myös malikoita, tervuja ja gronttuja. Belggarithan ovat aina olleet [erityisesti malikat ja grontut] sellaisena taustalla olevia "ovathan ne ihan kivoja rotuja". Mutta että joskus näkisin itseni sellaisen omistajana? Jotenkin en ole vielä(kään) onnistunut luomaan sellaista mielikuvaa päässäni.
Niin ja tulihan sitä käytyä kuuntelemassa alkua luennosta "koiran rakenne ja liikkeet."
Olen nyt ihan kirjojen parissakin kyseistä aihetta kahlaillut vuosia, mutta asiantuntijan kertomana sain aiheesta huomattavasti enemmän irti. Harmitti vain, kun emme ehtineet Jannin kanssa koko luentoa kuulemaan. Nimen omaan liikkeiden tarkempi ruotiminen jäi meiltä kuulematta.
Noh Sunnuntaina sitten walesikehällä hetken nuokuttuani, joutuivat kehässä olevat koirat armottamaan syyniinii. Jännä miten helposti ja paljon liikkeet ihan oikeasti kertovat koiran rakeneesta. Toki olen asian ennenkin tiennyt, mutta nyt sitten osasi etsiä rakenteista vikoja entistä tarkemmin...
Tänään myös mittailin ja arvioin hieman Paavoakin ja Elvis joutunee huomenna arvostelun kohteeksi, kun menen poikia illaksi äidin luokse vahtimaan.
Messarissa toki se tärkein juttu on kojujen kahlailu. Ensimmäinen ostos lienee mutsin, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään voittajassa, rahoittama rotuyhdistyksen welshikalenteri. Paavo kun komeilee kahdessa kuvassa, mikä lienee ihan hyvä saavutus, sillä kumpikaan kuva ei ole minun ottama. Äidin mielestä toisen kuvan olisi pitänyt olla Elviksestä, mutta njaa. Ehkä ensivuonna.
Lisäksi ostin Paavolle vain ja ainoastaan agilityssa käytettävät hihnan ja remmin. Tuollaisia "vetoremmejä" olen jo kuolaillut useammassakin agikisassa, mutta eihän agilitykisoihin tule koskaan otettua mukaan ylimääräistä käteistä. Niinpä messarissa sitten ostin sellaisen.
Lisäksi messarista lähtee aina joitakin uusia luita mukaan. Tänä vuonna kassin täyttivät lehmän korvat. Niin ja koska Paavo on innostunut syömään lelumatin jalat irti -> matti ei enää vingu, ostin messarista sitten Matti Juniorin, jotta jakkaran kiertäminen voi taas jatkua.
Viimeisenä muttei väheisimpänä ostimme äidin kanssa Elviksellekin takin/loimen/mikä lie. Viime vuonna ostin sellaisen Paavolle ja nyt vuoden mittaan olemme äidin kanssa todenneet loimen varsin käyttökelpoiseksi ja juuri passelin malliseksi ja kokoiseksi [kaikki tarvittavat lihakset peittävänä ja koira voi se päällä myös liikkua] joten ostimme sitten Ellullekin samanlaisen. Nyt ei tarvitse poikien vuorotella agilityssa loimesta.
Kun me olimme messarissa shoppailemassa, herää kysymys, missäs pojat olivat.
Elvis vietti lokoista viikonloppua siskoni luona Varkaudessa. Poika on saanut kuulemma juoksennella vapaana metsässä ja siskoni ja hänen ystävänsä olivat käyttäneet vuorotellen useasti päivässä pitkillä lenkeillä. Se, mitä "pitkä lenkki" ja "useasti" ovat siskostani, en tiedä, mutta lienee ainakin riittävästi riittävän pitkiä matkoja. Elviksellä tuskin on siis ollut valittamista, kun kaikki huomio on kohdistunut vain ja ainoastaan Elvariin.
Paavo taas matkasi kanssamme Espooseen ja minullahan on ollut varsin luksusviikonloppu. Ainoastaan lauantai-iltana tarvitsi käyttää itse koira lenkillä, muuten poika oli ulkoilutettu ja ruokittu puolestani.
Lauantain iltalenkkiin sisältyi kentällä tokoilua ja pitkästä aikaa otin pihalla tokoa silleen vähän pidemmän pätkän kerralla.
Paavo oli mainio. Hinkattiin lähinnä seuraamisia ja ne sujuivat tosihyvin. Sisällä seuraamiset ovat muuttuneet koiran osalta vähän kyttäilyksi "aivan varmasti sanot kohta seuraavan käskyn"- oloisiksi ja katsekontaktin pitäminen on ollut vähän hukassa. Nyt ei ollut mitään ongelmaa vaan koira oli täysillä mukana hommassa. Janni toimi kerran liikkurina seuraamisissa ja pitänee hieman harjoitella "valmis"-sanan käyttöäni. Paavo kun oli/on sitä mieltä, että "valmis", tai mikä tahansa muu epämääräinen "käsky", tarkoittaa aivan varmasti maahan menoa.
Tänään todetessani ulkona olevan varsin ihana pakkasilma suutasimme Paavon kanssa metsään aamulenkille. Lisäksi varasin myös ison kasan lihapullia ja lelun taskuun tarkoituksena metsäilyn jälkeen suunnata jollekin kentälle hieman tokoilemaan.
Aivan ihana aamu ja harmitti vain kun kamera jäi jälleen äitin autoon [siellä se on ollut koko viikonlopun, vaikka tarkoitus oli myös viikonloppuna kuvailla kyllästymiseen asti messarissa].
Tokossa otimme jälleen seuraamista ja poika oli taas aivan tohkeissaan tekemisestä. Teimme alokasluokan variaatiot seuraamisesta: kytkettynä ja vapaana ja sitten vielä liikkeestä maahanmeno ja pysähtyminen. Pysähtymisiä otettiin useasti, ne ovat jääneet hieman vähemmälle harjoittelulle joten niitä lienee syytä vahvistella. Lopuksi sitten hieman riehuttiin, kierrettiin puita ja otettiin epämääräistä pöytää. Lienee riittävästi tekemistä yhdelle kertaa.
Tällä hetkellä vähän arvon lähteäkkö koiran kanssa piristävälle hölkkälenkille vai trimmattako vihdoin ja viimein nuo hapsottavat korvat. Vähän on sellainen on fiilis, että päädyn kompromissiin ja jätän tekemättä molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti