Onnistuneiden kisojen jälkeen oli aika palata takaisin maanpinnalle.
Koiralla oli vauhtia, "vähän" kierroksia ja aivot narikassa. Treenit alkoivatkin sitten varsin mallikkaasti. En tiedä kumpi veti palkokasvit nenäänsä: Minä vai koira. Paavo päätti varastaa lähdössä. Sellaista tempausta ei olla vielä nähtykään ja sellaiselle pelleilemiselle laitetaankin heti piste. Meno jatkui vähän sen mukaisesti. Kouluttaja hihkui innoissaan, kuinka hyviä jaakotuksia sain radalla, mutta koiralla oli omat kuviot. Kaikki putket piti käydä tarkistamassa varmuuden vuoksi ainakin pariin kertaan ja korvat lukossa luonnollisesti. Kun sitten alettiin löytää jonkinlainen yhteinen sävel etenemiseen, onnistui ensimmäinen rata lähes mallikkaasti. Nyt vaan Paavo otti myös herkästi häiriötä kentän puolelta. Ei lähtenyt minnekään, mutta katseli kaihoisasti.
Hyvää ensimmäisessä radassa oli Paavon irtoaminen. Kouluttajamme rataan tutustuessa [rata muuten oli osittain, etenkin se loppu, Jaakko Suoknuutin käsialaa kuulemma] sanoi, että tarkoitus olisi saada lähetettyä koira mahdollisimman kaukaa eräälle esteelle, jotta itse kerkeisi loppusuoran keskelle tekemään persjätön. Se este, jolle piti irrota, oli seinää päin, joten se ei houkutellut koiria ja syksyn mittaan kouluttajan ryhmissä ei ollut ollut yhtään koirakkoa, joka olisi onnistunut lähettämään tuolle esteelle jo edelliseltä esteeltä [niin, ettei ohjaaja mennyt edellisen esteen toiselle puolelle]. Arvatkaas ketkä onnistuivat joka kerta? Kouluttajammekin totesi, että paras suoritus tähän asti koko syksyn tekijöistä. Ei, Paavo ei ole irtoavaa sorttia...
Viimeinen rata, liki 30 esteen rata, menikin sitten koiran kanssa kilpaa huutamiseksi. Kepeillä etenkin alkoi hirveä mesominen ja siitä viimeistään huomasi, että koira oli pikkasen ylikierroksilla. Radan ne kohdat, joissa jäin tahtomattani pari estettä jälkeen, menivät hyvin, mutta auta armias, kun piti tulla kädelle. Koira yritti turhautuneena haukkumisen yhteydessä suorastaan syödä mun käden, kun tajusi, että siihen kädellä on tultava. Saatiin viimein hyviä pätkiä, kun koirakin hiljeni vähitellen, mutta on ne treenit paremminkin menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti