Suunnitelma oli hyvin yksinkertainen: Maanantaina viimeinen "ratatreeni" ja loppu päivinä hauskaa fiilistelyä hallilla. Lauantaina olis sitten vihdoin ja viimein kisat.
Yksi "ongelma" ilmaantui jo viikonloppuna, kun sain sähköpostia, että olisin varasijalta päässyt sittenkin SAGIn kesäleirille tohon omaan halliin. Kiitti. Viikkoa ennen kuin olis kutsu käynyt niin en olis edes suunnitellut kisaamista.. Asia ratkesi: en mene leirille.
Sitten päästäänkin tähän tuttuun hommaan, mihin viime vuonna jo totuttiin: Kisojen aikaan joko minä tai Paavo ollaan kipeenä (parhaillaan molemmat). Tällä kertaa se olen minä. Jooh, maanantaina kävin tunnollisesti vetämässä yleisurheilutreenit, mutta siinä vaiheessa kun ääni alkaa pettää, kurkussa tuntuu olevan lauma kusiaisia ja päivän ruoka tuntuu pyrkivän takaisin luontoon niin... Jäi treenit väliin.
Tiistaina nousinkin sitten sellaiseen oloon, että sängystä poistuminen vaati ponnisteluja. Noh työhaastatteluun kokosin itseni ja hassu juttu... vakava tenttaus loppui siihen kohtaan, kun mainitsin Sorsasalon olevan mulle tuttu paikka agitreeneistä. Innokas kysymys: "Ai säkin olet hu-pulainen!? Meillä ois tänään treenit..." ja sen jälkeen vaan työvuoroja katsomaan. Työhaastattelun jälkeen kävellessäni parin kilsan matkan bussipysäkille (siis sellaiselle, missä itse asiassa kulkeekin bussit välillä ohitse) silmissä sumeni pari kertaa... Ei oikeen innostanut sinä iltana toi hallille kävely. Onneksi on kavereita, jotka ovat soiton päässä ja auttavat noiden koirien ulkoilutuksen kanssa, kun tilanne on tämä. Erityisesti kun äiti lähti Helsinkiin niin minulla on tuo vanhin ötökkäkin hoidettavana.
Sain siis töitä, joten vaikka tänään olo oli hieman parempi (särky- ja allergialääkkeet <3), en silti jaksanut raahata itseäni hallille. Onhan matkakin himpun verran pidempi, nyt kun majailen hetken äiskän luukussa.
Töiden ja sairastelun ansiosta huolella suunniteltu treeniohjelma, nyt vähän kusi, mut hei, Me mennään kisoihin vaikka pää kainalossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti