Yks. Paavo on trimmissä. Mullois kuviakin, mutta kamera on toisaalla. Saatte siis ihailla Egoa.
Kaks. Tänään päästiin treenaa agia ja pikku herra Een kanssa treenattiin sit kaikkee muuta yleistä härpäkettä, mikä on jäänyt vähän vähemmälle.
Treenit olivat Anna Strömmin käsialaa, mutta treenejä piti Miira (joka näissä alkuperäisissä Annan treeneissä oli ollut).
Ja heissulivei vaan kaikille! Meidän treenit kiteytyy yhteen Miiran kommenttiin "No onhan Paavossa sitä welshimäisyyttä, mihin minäkin aikoinani totuin."
Meni joo toooooosi hyvin.
Rata ei totisesti vaikea ollut, mutta hiomista oli ja rata oli suunniteltu pikkukoirille, sen huomasi kahdessa kohtaan.
Ykkösestä neloselle meni ok (nelonen puomi) ja vitonenkin vielä handlattiin, mutta kutosputki oli niiiiiiiin ahtaasti meille, että poika monen monta kertaa mukavuussyistä päätyi väärään päähän putkea.
Pyysin Miiralta treenien alussa, että laittaa namialustaa silleen välillä ja välillä tehdään ilman namia. Paavolla oli mielipide asiaan. Ensimmäisellä kerralla Paavo teki nätit juoksarit ja minä olin vitosella sitten WTF, mitä se koira on jo sitä suorittamassa (mutta tää oli sitten ehkä nätein putkelle meno, kun improvisoin takaleikan...), kun mun pitäis olla koiran edelle vetämässä eikä vasta puomilla juoksemassa. Toisella kerralla Paavo laittoi puomin yläosaan jarrut päälle ja katsoi minua ja namilautasetonta maata vähän siihen malliin, että hänhän ei liiku senttiäkään ennen kuin namia ilmestyy puomin päähän. Aha. No tuli se poika sit lopulta suurilla loikilla alas, mutta näteistä juoksareista ei ollut tietoakaan.
Sitten päästiin veivaa keppejä (onnistuivat) ja kepin jälkeistä elämää, jolloin Paavo ensiksi päätti suoraan kimpoilla pitkin rataa vähän vapaa valintaisesti ja toisella yritys kerralla päätti sitten, että prkl ohjaapa siinä sitten, minä en irtoa vaan tuijotan kieli pitkänä mittee se kartturi käsillään hosuu.
Loppu olikin sitten se, mikä tuotti pään vaivaa. Siinä oli siis juoksusuora rengas-aa-hyppy ja hypyn jälkeen juuri ja juuri Paavon kokoisesta välistä välistä veto ja niin edelleen. Silloin kuin oli namilautanen ja Paavo pysähtyi kontakteille Paavo pari kertaa melkein onnistui kääntymään välistä. Jätkä siis yritti, mutta fysiikka ei riittänyt. Saatiin muutaman kerran joo onnistumaankin tällainen pikkuinen ratkaisu, mutta se tuntui ja näytti todella nihkeältä. Niinpä päästäänkin agilityn syvimpään ja hauskimpaan kohtaan: tee rata koiralle sopivasti. Agissa kun ei ratkaise metrit vaan sekunnit, joten päädyin sitten tekemään niin randomin ratkaisun, jota en edes tullut rataantutuessa ajatelleeksi. Ja lopputulos? Kellotettiin. Mun ratkaisu oli paljon nopeampi, vaikka pidempi se oli. Olennainen ero vaan oli siinä, että Paavo sai enimmäkseen kaasuttaa vaan etiäpäin koska linjat olivat suorahkot. Ensimmäinen (mitä muut tekivä) ja ilmeisin vaihtoehto taas onniestuessaan pakotti koiran laittamaan liinat kiinni ja menettämään näin aikaa, vaikka metreissähän siinä säästettiin. Piirrän joskus kuvan tästä tapahtumasta ja voisin piirrellä vähän muitakin vaihtoehtoja, joita pohdittiin.
Siispä variaatio kaksi oli meille luotu. Tiet olivat pienet ja koira sai kaasuttaa energiaansa niin paljon kuin lystäsi. Tiedänpähän tästä lähtien, kuinka vältän epämiellyttävät välistä vedot. (kuva tulee kun pääsen omalle koneelle, tulee vähän selkeämpi)
Loppu olikin pala kakkua.
Egon kanssa tosiaan treenien välissä härvellettiin kaikenlaista. Sivulle tuloa ja paikalla oloa. Totesin, etten ole paikalla oloa Egon kanssa liiemmin treenannut ja jos joskus haluan Egon kanssa hupun ryhmiin treenaamaan, ois koiran vähän kuin pakko pysyä paikoillaan. No jos siihen sen agi esteen väliin tunkee niin johan koira pysyy kuin tatti - parhaimpina päivinä.
Se suurin treenaus oli meillä kuitenkin hampaiden tarkistus. Laitoin treeniryhmäläisemme tutkailemaan pörriäisen hampaita, joita herra kyllä minulle vähän turhankin läheisesti näyttelee, mutta...
Kun alkutreeneissä Ego vänkäsi vastaan ja fiilis oli "tää on ihan kamalaa" etenkin kun vieressä toiset sai tehdä agilitya, oli lopputreeneissä lähinnä vaikeutena se, ettei Ee malttanut pysyä paikoillaan, kun kivat makkaratädit tulivat taas ihastelemaan pyrriä.
Se hyvä ja huono puoli Egossa onkin, että tuo ötökkä oppii kaiken hirmu nopeasti - niin hyvässä kuin pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti