Sen kunniaksi, että oli helle ja sen kunniaksi, että äiti sai vihdoin takapihalle aidat, emme ole tehneet yhtikäs mitään ennen tätä iltaa.
Ihan vain jo siksi, että hölkkälenkeillä koirat hyytyvät ennen omistajaa ja omistaja huitelee jossain pääsykokeissa ympäri Suomea (Turku valloitettu, mutta muutto sinne taitaa lykkääntyä vuodella...)
Mutta koirien turkki on erinomaisen hyvässä kuosissa tätä nykyä. Jokapäiväinen harjaus noin neljästi päivässä on vähentänyt hieman koirankarvaa sisätiloissa, mutta vain hieman. Sen verran, että minä tiedän sen vähentyneen, mutta vieraat saavat edelleen tuskastua sen paljoudesta.
Äsken sateen innoittamana tähtäsin iltalenkin agilityhalliin. Kuulostaakin jo siltä, että nyt olen huolella miettinyt treenattavat asiat. No olinhan minä: Kontaktit = Paavon kanssa aata, Egon kanssa jotain ihan muuta.
Paavo on magee. Tein kontaktia tällä kertaa niin, ettei namialustaa ollut mutta lelu lensi heti oikeasta asennosta. Paavo hakia uskomattoman hyvin 2on2off-asennon ja pitkästä aikaa tällä tyylillä tehden saatiin sitä vauhtia vielä lisää himmailun sijaan. Hieno poika, joka oli sitä mieltä, että vinkupallo oli hänen ja puolet ajasta neuvoteltiin/leikittiin/juostiin pitkin kenttää, olisiko aika antaa pallo jo takaisin.
Egolla sen sijaan oli sen verran kierroksia, että kontaktit eivät olleet se meidän juttu, ei ainakaan lelun kanssa. Siispä tehtiin kivaa radanpätkää , joka havainnollisti meidän ongelman radalla. Ego nykyisin jo hakee esteitä kiitettävästi sivusuunnasta, mutta esteiden hakeminen niin, että minä olen jäljessä ja koira edessä (=ego ei näe minua) ei luonnistu sitten millään. Siispä heiteltiin lelua ja harjoiteltiin putkilla leikkaamista, sylkkäriä ja putkesta putkeen juoksemista, vaikka minä olin taka-alalla.
Mutta jos jotain hyvää on köydettävissä meidän löhöilystä niin Egon puikotus. Siis se meidän lähtöasento. Ennen se on ollut vähän vänkäämistä, voiko "puikkoihin" mennä ilman että syö puolet kädestä ja miten päin siellä puikoissa pitää olla. Ollaan otettu ruuan yhteydessä ja muutenkin lenkeillä yllättäen näitä tämmöisiä perusjuttuja ja pyrrin päässä taitaa sittenkin olla toimintaa. Puikothan onnistuvat aina silloin kun pyrri ei ole kierroksilla, mutta kierrostuessa pyrrin päässä liikkua vain kysymys, mihin sitten upotan hampaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti