Agilitaajista on moneen!
Ensiksi pitäisi löytää se sisäinen Usain Bolt, jotta hommasta voi edes teoriassa tulla yhtään mitään. Kannustuspuheet pidetään jalkapallovalmentajia siteeraten. Kun treenit alkaa, käykin ilmi, että tänään harjoitellaan valssaamista. Tanssikengät siis jalkaan ja toivoa sopii, että rytmi löytyy verestä.
Mie sainkin siis tikuttaa jaloillani valssiharjoituksissa (joo en tosiaankaan olisi koskaanikinämilloinkaan tehnyt niin montaa valssia peräkkäin, ellei olisi pakko) sen minkä jalkani sallivat ja siinä menossa olisivat jääneet jalkoihin itse Marcus ja Karen Hiltonkin.
Eikä urheilulajien sekamelska suinkaan tähän agilityssa lopu. Jo pelkästään viime treeneissä valssailun jälkeen sain täpärästi korjattua tilanteen hienolla blokkauksella (kunnia kuuluu koiralle, joka ei edes siinä tilanteessa tipauttanut rimaa)! Että pitäisiköhän tässä alkaa täyttää hakemusta Kuopion Steelersseihin?
Niin ja aluksi varmistaessa, että koira varmasti tajuaa kaartaa käteeni, käteni vispasivat enemmän kuin tennispelaajalla. Että silleen.
Juu ei. Agility on kaukana urheilusta.
Ps. Paavo oli ihan mahtis [no vähän kaarrateltiin ylimääräisiä mutkia] taas vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti