Maanantait.
On ainakin tehnytolo siinä vaiheessa, kun hölkkäilee koirien kanssa jäähdyttelyjä.
Tänään agitreenejä oli vetemässä Jenni ja ratamme oli Savikon Sepon viikonlopun koulutuksesta.
Ja en voi muuta sanoa, kuin se tunne, kun huomaat osaavasi lukea koiraa. Rata oli 16esteen hommeli, tehtiin aluksi kahdessa pätkässä 1-10 ja 7-16 ja sen jälkeen viel posotettiin Pullan kanssa rata kerran läpi kokonaisuudessaan.
Ensimmäiset kolme estettä oli sijoitettu niin, että siinä oli harjoiteltava persjättöä. Siis sitä nopeampaa ja huomattavasti fiksumpaa persjättöä, joita jenkit vissiin tekevät. Mitään mullistavaa yksityiskohtaista selitystä en ala väkertää, jos joku haluaa tietää enemmän niin piirtelen sitten kaavioita ja selittelen, missä kohtaa pitää varpaat olla mihinkin suuntaan ja missä kohtaa pitäis olla jo käsi vaihdettuna ja mihin ehdottomasti ei saa mennä jättöä tekemään....
Onnistuttiin kolmesta ensimmäisestä ilman ongelmia ja alussa olikin ihan mahtavaa huomata, kuinka pystyin koirasta lukemaan milloin onnistuu ja milloin menee pipariksi koko roska (=kun jankattiin NELJÄÄ ensimmäistä estettä [putki suoraan syöttinä ja joku iloinen putkihakuinen spanieliotus kävi hieman nuuhkimassa putken suuta...] lopussa niin huomasin heti milloin koira on väärin aseteltu, milloin liikuin itse liian aikaisin, milloin liian myöhään... Sen vaan huomasin välittömästi.). Muita ongelmia ei vissiin siis ollutkaan kuin nelos hypyn takana kemaileva putki.
Lopussa olikin sitten sellainen kiva kohta, jonka tein (tai alussa lähinnä yritin) Paavon kanssa backlap:nä, koska muuten olisin joutunut pyöräyttää Paavon ahtaasti kolmakyyskyt ja sitä en suosittele maksille, etenkään niin huonosti kääntyvälle kuin Paavo.
Mutta joo... Miepä kerkesin sen verran liikkua esteen hypyn aikana, että Paavopa kiepsahtikin niin pienesti kuin pystyi pienestä välistä ja teki kivaa jälkeä. Harjoiteltiin sitten sitä suunnitelma aata ja maltoin pysyä riittävän pitkään esteen takana, jotta ulkokautta viilettäminen onnistuisi. Ja onnistuihan se. Paavo on mainia otus.
Paavo myös suoriutui radalla olleesta aasta erinomaisen hyvin, muutamasta muusta tiukasta kurvista, reagoi liikkeisiini ihan ilmiömäisesti, oli muutenkin niin varma radalla, että hei oikeesti. Ilmoittaisko joku meidät puolestani kisoihin, kun multa menee ilmot aina ohi?
Itsenäisesti veivattiin myös kepit ja kokeilin, miten Paavo kestää, että juoksenkin täysiä koiran ohi kepittäessä. Kestihän se, mitä nyt vähän saatiin kommenttia ohitustilanteessa.
Egon kanssa harjoiteltiin sivulle tuloa ja sen pojan on mahdotonta pysyä vieressä istumassa sekuntia kauempaa. Huoh. No mut hienosti tuntuu snurrailevan edessä ja sivuilla, jopa minun liikkuessa. Agissahan tämä toivottavasti tietää sitten ilmiömäisiä sylikäännöksiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti