Minä hoidan sinua ja rakastan sinua. Saat nukkua yöllä minun tyynylläni.

Ja sitten kun kasvat suuremmaksi ja alat pitää minusta, saat uida kanssani meressä.

Niin siinä kävi, että tänään käytiin hakemassa uusi jäsen laumaamme. Koplaroturit ovat taas ehjä kokonaisuus siis.
Ja laumamme uusin jääsen on viralliselta nimeltään Tottakai Reissumies tuttujen kesken Ego vaan. Kyseessä ei ole walesi [hahhahaha, kukaan täyrjärkinen ihminen ei kestäisi kolmea walesiurosta, ei sitten millään] vaan lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Pyrristä olen haaveillut... ööääh... ööh... no pitkään ja pari viikkoa sitten varmistui, että sellainen mulle olisi oikeasti piakkoin tulossa. Pentueen eriparijalkainen otus, joka tykkää kovasti keskustella ihmisten kanssa. Tarkoitus olisi että tästä piipittäjästä tulisi hiljainen koira näin alkuun ainakin kerrostaloon, että siitäpä lähdetään sitten pohtimaan tarvitseeko kaikkeen sanoa oma mielipide.

Alku nuuskuttelujen jälkeen isot pojat olivat sinut asian kanssa, että joku tuommoinen karvapallo täällä nyt hetken aikaa luuhaa. Voi sitä järkytystä, kun ne tajuavat, että tuo ääntelevä pölypallo on tullut jäädäkseen. Paavo suostui jopa äsken jakamaan luunkin Egon kanssa. Ego vaan oli lopussa hieman sitä mieltä, että luu on vain hänen. Paavo haki isomman luun lelukopasta.

Pentunen on siis kotiutunut yllättävän hyvin. Oli se kyllä huomattava, että kuten Seijakin pentua hakiessa sanoi, korvatulpat olisivat ainakin osan matkaan olleet tarpeeseen. En voi ymmärtää, miten pienestä koirasta voi lähteä niin monipuolisesti kovia ja vinkuvia ääniä. Nyt pentu on hiljaa, nukkuu vihdoin.

(kuvia tulossa huomenna samalla kun päivittelen kisoista ja löydän piuhat kameraan)