Älä vain lue lapsille mitään, mikä antaa meistä huonon kuvan. Sano mieluummin "viiva, viiva, viiva".

Nyt ollaan pidetty taukoa ihan kaikesta ja otettu rennosti. Paavo tosin näyttää toisinaan entistäkin surullisemmalta, joten ihan vähän ollaan kierrelty jakkaraa.

Tänään lenkillä, meitä vastaan tulikin sitten melkoisesti sellaisia noh ei niin järkeviä ja suomea tajuavia ihmisiä, jotka Paavonkin mielestä ovat kamalia.
Ensinäkin
a) Kuka prkl muka on sanonut, että jos koira on spanieli, sitä on lupa tulla lupaa kysymättä kopeloimaan päästä, naama typerässä virneessä?
b) Ja vaikka sen luvan kysyykin niin kannattaa jäädä odottaa vastausta
c) Jos oma Fifi ei ole hallinnassa niin on ihan kohteliasta olla antamatta sen Fifin tulla perseeseen kiinni
d) Jos omalla Mustilla on taipumuksia hyökkäillä toisten koirien kimppuun niin olisiko mahdollista, jos sen Mustin ei annettaisi jäädä keskelle jalkakäytävää kyttäilemään?
e) Ja vaikka se oma Murre on kiltti ja innokas leikkijä, voin sanoa, että kaikki eivät välttämättä ole.

Oli siis kiva lenkki. Ensiksi tulee äiti lapsineen ja kuulen jo kaukaa "oi lapset menkää vain silittämään kilttiä koiraa". Joo tulkaa vaan oikeen rynnimällä ja kiljuen jos haluatte kiltilta haukultani hammasta. Paavo ei oikein noista yli-innokkaista tenavista hihnalenkin aikaa voi sietää.
Seuraavaksi tulikin sitten joku hieman jotain muuta kuin muumilimua nauttinut herrasmies paikalle, joka oli kuristaa Paavon yrittäessään istuttaa koiraani samalla kun minä omissa maailmoissani pohdin kuinka päästä miehen ohi. Juu, kaunista tekstiähän siinä kuului sitten loppupeleissä molemmin puolin, että silleen.

Ja sitten ne Fifien omistajat! Musta tuntuu, että mulla on Nepalin vaarallisimmat koirat [tai no koira], sillä olen aina kaikille huutamassa, että älä prkl päästä sitä tämän luokse. Viime talvena Fifit jättivät Paavon rauhaan, kun eräs täti päästi taas hampaat irvessä räksyttävän karvapallonsa Paavon kylkeen ohitustilanteessa. Siinä vaiheessa en enää jaksanut ja löysäsin Paavon remmin ja noh... karvapallo sai kyytiä. Muutenhan Paavo ei vastaantulevista koirista välitä, mutta jos ne tulevat kosketus etäisyydelle niin sitten...

Sitten nämä hyökkäilevät koirat, jotka jäävät kyttäilemään keskelle jalkakäytävää. Siinähän taas eroteltiin bortsu ja Paavo toisistaan, kun kyseinen otus päätti iloisesti hyökätä Paavon kimppuun. Henkilövahingoilta vältyttiin.

Lopuksi tulikin sitten vapaana juossut koira luoksemme. Innokas ja jopa minäkin huomasin, että vaaraton, mutta aiemmasta katutappelusta viisastuneena Paavo ei päälle juoksevaa koiraa ottanutkaan iloisesti vastaan "joo tää ihan kiltti". No jooh...
No joo, tappelusa ei saatu aikaiseksi, mutta vapaana ollut nuori uros oli kyllä hieman hämmentynyt, kun vastaukseksi leikkiin olikin tullut hammasta. Aika jännä.

Ja kyllä vain, Paavo oikeasti mitä ihanin ja kiltein ja koira lenkeillä, kunhan kaikki muutkin tajuaisivat ne käytöstavat...