Joskus tarvitaan aikaa.

-Toisinaan kestää mahdottoman kauan,ennen
kuin valkenee

Pitkä päivityskatko, kun tuntuu siltä, ettei ole mitään kerrottavaa ja sitten taas toisaalta ei tiedä yhtään mistä aloittaisi kertomisen, kun olisi niin paljon kaikkea jännää. Tästäkin postauksesta varmaan unohtuu kaikki oleellinen.

Viime viikolla alkoi talvitreenit. Lyhyesti kerrottuna, aluksi tehtiin Minien mm-fiinaliradan alkua hieman turhankin lyhyillä väleillä [se halli on _pieni_]. Meni hyvin, mitä nyt aluksi kouluttajamme selitti "ei ehkä fiksuin ratkaisu, se kun ei irtoa". Hmm... Ei irtoa. Jännästi koira taas toisella puolella hallia viilettää, mutta juu, eihän se irtoa. No joo muuttui kommentit treenin loppuvaiheessa "se kun irtoaa noin hyvin, niin sun pitää yrittää pitää sitä hanskassa enemmän". No nyt alkaa kuulostaa lupaavalta.
Treenit meni hyvin. Enää ei ole mitään teemoja vaan ihan vaan ratoja ja pätkiä, ainakin jos siihen kertaan perustan näkemykseni. Muut ryhmäläisistä ovat mini-medi III-koirakoita, että silleen. Tosin jos yhtään saan kehuskella niin oltiin Pullan kanssa ainoita, jotka saivat viimeiset pätkä alusta loppuun asti puhtaasti ekalla kerralla. Nih.
Ja kontaktit otetettiin upeasti, erityisesti puomi.

Ja mitä muuta elämäämme kuuluu? Ei niin mitään. Pennun kanssa opetellaan elämään koiriksi ja Paavo saa olla se malliesimerkki.

Pennun kanssa ollaan treenattu lähinnä näitä perusjuttuja, istumista, paikalla oloa, maahan menoa ja sitten leikkien yhteydessä tehty eri agikuvioita. Jakkaran kiertäminen onkin vasta hauskaa.
Voin vaan todeta, että jos ja kun pidän Elvista nopeana oppijana niin en kyllä tiedä oikeaa aikailmaisua tuon pennun oppimiskyvylle. Muutama toisto ja pentu tarjoaa jo itse liikettä. Malttaminen on vähän hakusessa, mutta ruokakipon kanssa ollaan tehty paljon töitä ja pikkuhiljaa poika ymmärtää, ettei ruokaa tulee jos varastaa käskystä.

Vietettiin pari päivää hirvimetsälläkin. Egoa olen yrittänyt sosiaalistaa parhaani mukaan eri tilanteissa eri paikoissa eri ihmisiin ja nythän sitä saikin poika kerralla oikein kunnolla ihmiskontaktia. Olihan se jännä huomata, kuinka muka ronskit metsämiehet olivat ihan myytyjä tälle pikkuvekaralle ja tämä vekara oli ihan myyty vieraisiin.
Paavon kanssa vietettiin myös laatuaikaa, sillä erinäisten sattumusten kautta, Paavo pääsi leikkimään hetkeksi hirvikoiraa. Ja voi sitä intoa, kun pääsi metsään vapaaksi, ilman sitä riiviötä roikkumassa korvissa ja kun mukana oli vielä isäkin...
Tulipahan sitten kommenttia, että Paavon hakukuvio on kuin harmaalla, mutta vain huomattavasti tehokkaampaa. Kiitos vaan kohteliaisuudesta[?].

Ja nyt on kyllä taas kaikkea kuultu. Rotuarvailujahan sain kuulla koiristani.
Paavoa veikattiin gordoniksi. Ihan on hei näköinen!
Ego taas sai rodukseen leobergiä, belggaria ja ööh... en muista. Kaikki olivat sitä mieltä, että Ego näyttää tällä hetkellä supikoiralta. Ja kun Ego makaa selällään korvien "noustessa pystyyn", pentu näyttää ihan lepakolta. Että silleen. Kyseessä on siis oikeasti ihan koira.
Ego pääsi myös tutustumaan 10kk glenniin. Ego on suorastaan hävettävän vähän saanut tehdä tuttavuutta muihin koiriin ja nytkin hieman jänskätti innokas terrieri.

Niin että tällaista tänään.