Minkä värinen on tummanvaalea?

Todih. Kesäloma näyttää lähestyy uhkaavasti loppua ja koulun alun kunniaksi ostin luvattoman kalliit verhot. Muutaman kuukauden tuet siinä meni, joten siirrymme Paavon kanssa kaurapuurolinjalle...

Tässä noin kuukauden aikana ollaan Paavon kanssa mökkeilty. Paavo keksi aivan uuden lähestymistavan veteen. Laiturilta hyppäämisen! Ja sekös oli pienestä spanielista mahdottoman hauskaa.

















Tällä viikolla käytiin Kuopiossakin. Tarkoitus oli jäädä ihan koulujen alkuu asti, mutta huomenna olen lähdössä pitämään kirpparipöytää Varkauteen, josko saataisin välillä syötyä kaurapuuron sijaa vaikkapa riisipuuroa.
Kolmen päivän aikana kävimme kahdesti agikentällä.
Keskiviikkona muistuteltiin Paavolle mitä se tämmöinen agility taas olikaan. Kontakteilla tai lähinnä puomilla Paavo kusetti ihan 6-0. Siis milloin muka ollaan sovittu, että sinne alas asti olisi mentävä? Laitettiin namilautanen maahan ja otettiin uudesta alkoi muistua kontaktien idea pojan päähän, mutta heti kun vinkupallo [, täydellisen vinkupallon löysin ihan vahingossa eräästä sekatavarakaupasta] otettiin palkaksi niin kontaktit tehtiin ehkä tuurilla oikeen ja namikippo unohtui täysin. Siispä vatkasimme alasmenoja, paljon. Alkoi sujua. Nopeasti.
Sitten tehtiin aata. Ihan vain pari kertaa ja jälleen Paavo päätti yrittää todistella osaavansa lentää. Aan harja hypättiin aika vaihdilla, mutta alasmenolle Paavo osui joka kerta. Ylösmenoja en edes kattonut. Kenties pitäisi niitäkin hieman valvoa.
Lopuksi keinu, josta veikkasin katastrofia. Siksipä ensiksi hihnalla, mutta hitot mitään lentokeinuja. Paavo meni Upeasti keinun ja pikkuinen jopa murisi tyhmälle ja hitaalle keinulle. Siis ihan mieletön jätkä!
Loppuun vielä kepit. Ihan ilman verkkoja. Ensiksi käsillä ohjaten pienestä kulmasta molemmilta puolilta. Ei ongelmaa. Sitten kuusi keppiä käyttöön ja lähetyksiä treenaamaan ja aivan lopuksi minun ei tarvinnut liikkua yhtään. Tästä on hyvä jatkaa.

Keskiviikkona isä kävi illalla todella myöhään luonani ja toi mökillä väkertämäni länget. Mahtava kapistus, vaikkakin vielä vuosi sitten olin ehdottomasti apuvälineitä vastaan. Saahan sitä kokeilla.

Torstaina alkoi sitten länkien käyttö. Tarkoituksena olisi opettaa Paavolle juoksarit, sillä pienimies ei niin nopea sitten kuitenkaan ole, ettenkö ihan oikesti kerkeisi sitä ohjata alasmenoilla, jos vain lattaisin itseni juoksemaan. Siispä harjoiteltiin torstaipäivä länkien ideaa. Kaverinikin pääsi purkamaan koirakoulutusintoaan längillä ja Paavosta länget ovat nykyisin paras kapitus ikinä! Siis siitä vaan läpi ja kaikki ovat tyytyväisiä! Tehtiin länkiä siis maton kanssa koko päivä [josko koira vaikka tajuaisi, että länget ovat kahden eri pohjan välissä]. Illalla länget reppuun ja kentälle. Tehtiin ainoastaan puomia.
Paavo ei hyppinyt kertaakaan alasmenoja vaan sai töppösiinsä huimasti lisää vauhtia. Pitänee alkaa nyt ahkerasti treenaa länkien kanssa puomin alasmenot varmoiksi ja nopeiksi. Muu hifistely jääköön syksyn ohjattuihin treeneihin.

Elvis on päässyt muutaman kerran mejäilemään. On se vain hieno.
Pojat ovat myös harrastaneet kannasi ahkerasti tämmöisiä yksinkertaisia agijuttuja treenatessa, eli kierrätystä, poispäin kääntymistä, sylkkäri ja takaleikkaa. Kyllä ne kotona osaa.