20.8.2009

The Little things, little things, made me who I am today

Todih. Saas nähdä mitä saan suhteellisen väsyneenä kirjoitettua ja tuleeko tekstiin tavallistakin enemmän kirjoitusvirheitä, muttamutta.

Yllättäen agilitysta höpötän. Sieltähän sitä ollaan juuri tulossa.

Ensiksi. Elviksen talvitreenaus on uhkaavasti taas jäissä ja voitte uskoa että muutama ärräpää lenteli suusta kun huomasin ilmoituksen tasokokeesta. Joo ei siinä mtn. Tasokoettahan tässä ollaan odotettu, mutta seuraava viesti olikin sitten, että tasokoe on täynnä. Muutamalle varakoiralle olisi vielä mahkut päästä, mutta... niin. Kuka idari tasokokeen ihan vakavissaan jättäisi välistä, kun siihen on kerta ilmoittautunut?
Siinäpä siis huonoin uutinen. Sitten Paavoon.

Ollaan käyty tekemässä keppi- ja keinuharjoituksia "ahkerasti", koska länget ovat edelleen vähän heikossa hapessa, olen käyttänyt tötteröitä hyväksi. Sellaiset kun saisi kotiin niin treenauksesta tulisi tehokkaampaa, nopeampaa, varmempaa... No joo. Pitänee hieman viikonlopun aikana ottaa selvää, mistä niitä tötteröitä saisi kohtuu hintaan.
Anyway. Aloitetaan kepeistä. Paavo on upea. Siis ihan mieletön. "hiiri" käsky on Paavosta ihan sika makee juttu, mitä nyt välillä vähän oiotaan asioita ja mennään keppien vierestä hakemaan hiiri. Niinhän se käy kätevimmin. Mutta kyllä koira ne kepit suorittaa verkoilla varsi mallikkaasti, etenkin jos hiiri on kädessäni, jolloin koira yrittäåä varastaa kepeille menossa. En millään koskaan malttaisi lopettaa verkkojen lopettamista. Ne kun on niin idioottivarmat ja kaikin puolin hauska este, joten niitä sitten juostaan ristiin ja rastiin läpi treenien.
Ihan tavallisia keppejä [6] ollaan myös otettu. Menee hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Itseasiassa Paavo oli niinkin fiksu, että suoritti aivan omatoimisesti pienen radanpätkän, joka sisälsi keinu-kepit-rengas-kepit. Ensiksi siis keinu [jota siis treenasimme], sitten päätin viedä koiran kepeille, jotka olivat hieman pimeässä kulmassa, mutta Paavo selviytyi hakemisesta ihan ilman ongelmia. Tämän jälkeen ehdin jo kaivaa "hiirtä" esiin palkkaukseksi, mutta Paavopa oli niin etevä, että haki RENKAAN [puomikin olisi ollut loogisempi vaihtoehto], suoritti sen ja suoritti renkaan jälkeen olevat loput kuusi keppiä, ihan itse. Kai tuollaisesta suorituksesta on pakko palkata, vaikka ihan pikkaisen varastaa? Eikö.
Se kepeistä. On siis erinomaisella mallilla.
Sitten keinu.
Sekin suoritetaan jo erinomaisen innokkaasti ja vauhdilla. Niin ja varmasti. Lentokeinut ovat menneen kesän juttuja.
Ja puomi. Sitä otettiin ensi kertaa tänään niiden tötteröiden kanssa. Ensiksi harjoiteltiin tötteröitä ja niiden läpi juoksemista [valitettavasti ei sattunut mattoa tai muuta toista pintaa mukaan, joten oli tyytyminen vain läpi juoksuihin. Sitten siirrettiin tötteröt puomin alastulon viereen. Ensiksi pysähdyttiin, jotta muistui mieleen, miten tassut pitää olla. Sitten otettiin pallo. Meni hyvin siihen asti kunnes koira kuumui ja alkoi jo suorastaan puomin keskeltä loikkia alas ja räyhäämään pallon perään. Siispä namikippo käyttöön ja taas pallolla palkkio. Alkoi luonnistua ja hyvin meni.
Tänään myös kaverini oli ensimmäistä kertaa mukana ja yleensän 10min kestövöt treenini venyivät vajaaksi tunniksi [ja uskokaa pois, Paavon into vain lisääntyi, erityisesti "hiirtä" kohtaa, mitä pidempään kentällä oltiin]. Kaverini innostui suorittamaan Paavon kanssa muutamia esteitä ja lupasin, että sitten kun Elvis saapuu maisemiin saa hän kokeilla agilityssa muitakin asioita sen kanssa. Paavon kanssa kun yritän kaikilla mahdollisilla keinoilla eliminoida epäonnistumiset.
Siinäpäs siis lyhyesti meidän kuulumiset. Viikonloppuna olisi muutamat näyttelyt tiedossa [Kouvola & Heinola] ja pari viikkoa olen taas onnistunut lykkäämään koiran trimmaamista. Kyllä mä tänään vähän kaulaa tasasin, mutta muuten on kyllä taas huomenna pitkä ilta tulossa saksien ja koiran parissa. Ehkä isä innostuisi trimmaushommista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti